|
Heti aamutuimaan pidettiin kurssikoe viime viikon opetuksista. Koe
käsitteli sanoma- ja
keskussanomalaitetta (SanLa ja KesLa). Koe oli suht' helppo ja meni
läpikin. Tämän jälkeen alkoi taas maanantaipäivälle niin ominainen
teoriakoulutus. Nyt oli vuorossa ELSO eli Elektroninen Sodankäynti.
Tunnilla käytiin läpi miten ELSOa käytettiin vihollista vastaan, miten
siltä suojaudutaan ja miten häirintä toimii ja vaikuttaa. Tämän oppitunnin
jälkeen
tuli kyllä sellainen kuva, että jos Suomi sotaan joutuun niin kännyköillä
ja Suomen viestiyhteyksillä ei tee yhtään mitään. Häirintälaitteita löytyy
nimittäin aika julmettu määrä ja itseasiassa ainoa konsti selvitä
häirinnöistä ja EMP räjähteistä on kaivaa se pirun kolmen kilometrin
parikaapeli maan sisään. Ja tämän hoitaa tietenkin puhelinryhmä...
Suht' mielenkiintoisen oppitunnin jälkeen lähdettiin syömään ja valmiiksi vitutti jo se, että seuraavaksi oli vuorossa yösuunnistusta noin klo 19.00 aikaan. Yksiköstä ei saanut poistua ja otti hieman hermoon kun ei sodeenkaan päässyt. Vänrikki Kankkunen sitten hölkkäsi paikalle ja ilmoitti, että ei tuolla vielä pimeää ole, mitä jos ventataan vielä klo 20.00 asti? Njooh. Tämän jälkeen sai sodessa käydä ja niin teinkin, runsaan ostoslistan kanssa. Olisi tästäkin voinut ilmoittaa aiemmin niin ois voinu kehitellä jotain fiksua tekemistä 18.00-20.00 väliseksi ajaksi. Nyt tuo aika tuli lähinnä löhöttyä punkassa. Yösuunnistukseen lähdettiin kartan, lampun ja kompassin kera. Lähdettiin Tykkimies Riihelän kanssa kiertämään oikeasuuntaisesti (jotkut lähtivät kohti viimeistä rastia ja etenivät sieltä kohti alkua) ja hölkättiin koko matka. Rastit oli suht' helppo löytää ja radan pituus taisi olla jotain 4-5 kilometria. Välillä oli tosi poikki olo, mutta koko matka vedettiin pienellä hölkällä ja lopputulos oli se, että palasimme yksikköön 40 minuutin kuluttua :) Alikessutkin totesivat "Ei jumalauta" ku hölkättiin yksikön rappusia ylös ja tämän jälkeen kerkesi käymään vielä suihkussa ja kunnolla toipumaan hölkästä ennenkuin seuraava ryhmä tuli yksikköön. Noin tunti siitä kun olimme saapuneet yksikköön saapuivat viimeiset ryhmät jotka olivat lenkin vetäneet hölkällä. Tämän jälkeen Vänrikki Kankkunen iski minulle pari kahvilippua kouraan hyvästä työstä. Vähän oli hieno olo. Toinen meni toki Riihelälle. KUVIA VIIKOLTA. |
|
Tänään lähdettiin maastoharjoituksiin, tarkoituksena kokea häirinnän
vaikutus ja miten siltä voi asemaa vaihtamalla suojautua.
Radioliikenneharjoitus tehtiin Milcom-häirintäsimulaattorilla joka
lähettää erilaista kapeakaistaista häirintää yhdelle asemalle. Parempi
toki olisi jos häirintä olisi laajakaistaista jolloin se tukkisi monta
radiotaajuutta kerrallaan. Häirinnästä lähti monenlaista ääntä, oli
Boulder Dash pilitys josta Vänrikki Arnkil mainitsikin ja se kuulostaa
lähinnä siltä Boulder Dashin starttiääneltä *tilililililili*.
Sitten oli normaali suhinaa, korkeaa vinkunaa yms. Harjoitus oli sikäli perseestä, että se oli vähän oudosti suunniteltu. Ensinnäkin meillä soi tietyllä kanavalla Radio Mafia. No idea oli se, että häirintä laitettiin päälle ja sitten piti etsiä lähimaastosta kohta jossa häirintä ei enää vaikuttanut. No paikka löytyi 15 minuutin kuluttua ja sitten siinä kohdassa istuttiin noin 50 minuuttia ja heitettiin läppää ja lähdettiin takaisin starttipaikkaa kohti. Sen jälkeen tehtiin sama juttu, mutta kokeiltiin miten venttiseiskaan häirintä vaikutti antennin vaihdon jälkeen. Venttiseiskaan, normaalisti puhuttaessa LV217-radioon, sai kahdenlaisia antenneja. Eka oli marssiantenni minkä löytää joka sotaleffasta (venttiseiska on itseasiassa samantyylinen kuin Vietnamissa käytetyt jenkkiradiot ja näyttävätkin kyllä siltä :D) ja se kestää rankaisua ihan hyvin. Sitten on normaaliantenni joka on joku 2 metrinen kokoontaitettava antenni jolla häirinnästä pääsikin eroon. Antenninvaihdon jälkeen istuttiin maassa taas tunnin verran kunnes jaksoi lähteä takaisinpäin. Alikessuilla oli hieman tylsää harjoituksen aikana ja nämä mylvivät pitkin metsää heitellen puurisuja pitkin maastoa, harrastaen puumiekkataisteluja ja kolme alikessua onnistui vierittämään helvetinmoisen kiven pois paikoiltaan. Ei se AUK mikään turha ole! Arnkil ei oikein tykännyt myöskään siitä, että venttiseiskan taajuudet tukittiin kaikella turhallä höpötyksellä. Välillä maastossa raikasi aika eläimelliset ääntelyt ja oli varmaan jollain radioamatöörillä hauskaa kuultavaa (niin, kuulemma kuuntelevat armeijan suojaamattomia yhteyksiä aika urakalla). Illalla käytiin taas sodessa ja kartutinkin kaappini kirjastoa. Hyvät sarjakuvat löyty mm. Mangaa oli Battle Angel Alitan ja Sword of the Immortalin muodossa. Mukaan tuli myös Zahnin "Heir to the Empire" Star Wars opus jota en kyllä kerennyt lukemaan. Tykkään vain pölliä sodesta kaikki hyvät kirjat ettei joku toinen niitä saa. Lainausrajaa ei nimittäin ole. Armeijahenkisenä lainasin myös Sun Tzun the Art of War -teoksen joka oli ihan mielenkiintoinen. Mukaan lähti myös Over the Hedgeä, Calvin and Hobbesia ja kaikkea muuta suht' tuttua. Neil Gaimanin Sandman-kirjoja löytyy sodesta aika pino, pitää vissiin vilkaista. KUVIA VIIKOLTA. |
|
Tyypillinen VPtri herätys. "Viestipatterissä herätys!" ja vähän sen
jälkeen "Patteri!" jolloin joka tuvasta piti unisen taistelijan
rynnätä käytävälle. Tämän jälkeen "Valmistautukaa... aamulenkille
siirtymiseen. Varustus: Urheilupuku, maastolakki. Aikaa kolme minuuttia,
Toimikaa!". Sitten vaan kledjut päälle (jotka odottavat valmiina
sängyn vierellä), punkka jotenkuten kuntoon ja ulos kylmään. Lämpötila
alkaa olemaan jo 6.30 aamulla jotain -3 astetta eikä tunnu kyllä yhtään
kivalta. Sitten kirmataan vähän yksikköä ympäri jotain kuusi minuuttia ja
sitten takaisin ylös, punkat kuntoon ja jossain vaiheessa sitten
ilmoitettu vaatetus päälle. Lenkin jälkeen on yleensä jotain 20 minuuttia
aikaa joten siinä kerkee jo vähän nukkumaankin :)
Tuollainen herätys on joka aamu, joskus on tosin aamuvoimistelu mikä on
tympeyden huippu. Alikersantti Mehtälän pitämä aamuvoimistelu... ts. Jooga
on aika Zen-kokemus. Liikkeet eivät tunnu venyttävän juuri mitään, mutta
nuo oudot liikkeet yhdistettynä helvetin kylmään aamuun ja boretukseen
olivat tarpeeksi saattamaan Viestipatterin urhot suht' aitoon
transsitilaan.
Aamusta sitten aamiaisen jälkeen vuorossa ELSO-aiheinen kurssikoe joka oli suht' helppo. Kysymyksiin pystyi vastaamaan helposti kunhan vaan mietti loogisesti eikä käynyt kikkailemaan. Kysyttiin mm. Mitä tulee tehdä kun huomaa olevansa häirinnän uhri, miten siltä voi suojautua jne. Tämän jälkeen oli vuorossa liikuntakoulutusta kuntopiirin ja kuntosaliharjoittelun muodossa. Kuntopiirissä oltiin ringissä ja Kankkunen siinä keskellä näytti aina, mitä liikesarjaa tehtiin minuutin ajan, levättiin 15 sekuntia, liikesarjaa taas minuutin ajan, lepo 15 sekuntia ja sitten liikesarjan vaihto ja sama alusta. Tämän jälkeen kolmen minuutin lepotauko ja kaikki uusiksi, nyt liikesarja kesti 30 sekuntia ja lepoa sai 7 :) Sitten Kankkunen näytti miten kuntosalin laitteita käytettiin oikeaoppisesti (Vekaralla kuntosali on kivan monipuolinen ja sinne tulee aika ajoin uusia kidutusvempeleitä). Sitten yliluutnantti Pynnönen piti pari tuntia Kansalaiskasvatusta ja kertoi hieman turvallisuuspolitiikasta. Lähinnä siitä, miten puolustusvoimia käytettiin kriisinhallintatehtävissä ja tunti olikin suht' mielenkiintoinen. Pynnönen on ihan mukava opettaja ja mieheltä löytyy piristykseksi kaikkia hauskoja juttuja. Tämän jälkeen päälikkö piti tunnin sotilaallisesta kurista ja järjestyksen ylläpitämisestä ja tämä oli uusinta morttikaudelta koska Viestipatterissa oli suht' korkea "oma loma" määrä. Aina välillä jäi hemmo tai pari palaamatta lomilta ja nämä tulivat sitten parin päivän kuluttua. Tämän takia päälikkö sitten määrää kyseisille hemmoille pekkaa (PK = Poistumiskieltoa) jotain 10 päivän verran mikä hyvällä säkällä meinaa sitä, että et pääse pariin viikkoon lomille. Tämän jälkeen asetarkastus ja oma tykkinikin läpäisee nämä jo suht' rutiinilla. Jos Kankkunen on tarkastamassa niin sitten ei :) KUVIA VIIKOLTA |
|
Pururadalla juoksukoulutusta aamiaisen jälkeen ja tämä tarkoitti sitä,
että Kankkusen mukaan lähti hemmot jotka oli Cooperissa juossu yli 2800.
No minä olin, mutten lähtenyt :)
Juoksin sitten alle 2800-ryhmässä ja Riihelän kanssa spurtattiin tästä
ryhmästä nopeasti eroon. Juostiin ympäri Ahvenlammen pururataa ja se
mentiin kaksi kertaa juoksemalla ympäri (eli 5km) ja joka kerta kun
Kankkusen porukka tuli radalla vastaan, olimme ottaneet näitä kiinni.
Tokan kierroksen jälkeen aiottiin lopettaa, mutta Kankkunen pyyhälti ohi
ja huusi meidät mukaan (muisti varmaan sen kuinka hyvin oli
yösuunnistus maanantaina mennyt) ja vaikka kuinka huusimme ettei nyt
oikein jaksa, tuli lopulta se pakollinen "Tämä on käsky!" huuto.
Kankkunen toki huusi sen leikillään, mutta ei siinä uskalla käydä enää
pahemmin vastaan väittämään. Joten juostiin sitten vielä kerran ympäri.
Huoh.
Sitten vaan Kaartinhallille pyykinvaihtoon ja saunaan. Loppupäivä olikin huomiselle E-Kauden ampumaleirille valmistautumista ja sitä varten pakattiin leirikalustus, tsekattiin, että pyörät oli kunnossa ja niillä pystyi ajamaan ja pistettiin autot, laskinkontit sun muut valmiiksi. Ilta oli sikäli hauska, että klo 1700-0600 piti ulkona olla vartija :) Minulle ei nakki napsahtanut iltavapaan kohdalle niinkuin toisilla vaan se oli oikeastaan juuri sopivasti klo 2100-2200 eli juuri ennen iltavahvaria, pinkkapunkkatarkastusta yms. suht' tylsiä tilaisuuksia. Aika meni ihan mukavasti kun oli tajunnut laittaa kunnolla vaatetta (pitkät kalsarit, villapaita yms.) ja vapautin Tykkimies Myyryläisen vartiosta siinä 2056 tienoilla. Myyryläisellä oli vähän kylmä kun hemmo pomppi ulkona lyhyissä kalsareissa ja maastohousuissa. Tunnin vuoro meni syöden keksejä ja tuijotellen tähtitaivasta. Pinohiirillä (pioneerit) oli jotain yöllisiä harjoituksia kun lähimetsästä kuului hirveää karjuntaa. Njooh. Kymmenen tienoilla nukkumaan... KUVIA VIIKOLTA. |
|
Aikaisin aamulla etuaamupala ja oli pirun kylmä. Tämän jälkeen kamat
nopsaan pyörän selkään ja matkaan. Leiri pidettiin pahkajärven
leirialueella johon ei matkaa ollut kuin joku 5 kilometriä ja saatiin
vielä puolijoukkueteltat jossa mahtui jopa nukkumaan. Näiden telttojen
alle tuli vielä puunäkkärit jotka loivat teltalle sellaisen tasaisen
lattiafiiliksen. Vapautusmiehet purkivat rekat, tekivät teltat yms. Samaan
aikaan kun kunnon taistelijat lepäsivät. Reput vietiin nättiin
riviin ja Luutnantti Ylä-Outinen heitti taas omat tietovisansa joita
kukaan ei ymmärtänyt. "Tietääkö kukaan, miksi reput laitetaan
selkäpuoli ylöspäin? No siksi etteivät tavarat sen sisällä kastu niin
rankasti.". Ihan kuin silläkin jotain väliä olisi mitenpäin ne
laittaa. Jos sataa ni tavarat kastuu kumminkin. Vänrikki Kankkustakin
huvitti "Ylän" zen-viisaudet ja tämä nappasi takaisin "Niin...jos meitä
vaikka pommitetaan napalmilla niin ei kalsarit pala.". Ylä ei tätä
tajunnut, mutta tykkimiehet saivat hiljaiset naurut. Sitten muodostettiin
tiimit jotka
nukkuivat missäkin teltassa ja tämän jälkeen siirryttiin pyörillä kohti
Pahkajärven ampumaratoja. Matkaa oli
noin 5 kilsaa ja se taittui suht' vikkelään. Ensimmäisen ammunnan aiheena
oli ryhmän puolustusammunta. Aihe oli sama kuin P-Kauden ammuntaleirillä
(Ja samaan aikaan järjestetyllä Taistelijan Leirillä) jossa kaksi
taistelijaa ampui poterosta kohti nousevia maaleja. Tällä kertaa oli
kahden taistelijan sijaan ryhmäammunta eli mukana oli noin 8 tyyppia.
Yhdellä oli kevyt-KK 40 ammuksella, kahdella oli KESS88 kertakäyttösingot
harjoituspanoksilla ja loput luottivat vanhaan tuttuun, 7.62RK62 rynkkyyn.
Ammuin tykkimies Paavilaisen kanssa joista Paavilainen toimi vanhempana ja
johti tulta. Maasto oli loivasti nousevaa pöheikköä josta maaleja nousi
eri etäisyyksiltä ja niitä sitten Paavilaisen käskyjen mukaan napattiin.
Ammusmääriä ilmoitettiin ja kommunikointi sujui ja jossain vaiheessa
paikalle pelmahti myös se tankki jonka ryhmänjohtaja komensi tuhottavaksi
huutamalla "Tankki edessä 100! Tuhotkaa!" ja KESS88 miehet sen
lasauttivat hevonhelvettiin. Kevyessä KKssa oli tähtäin vähän vituillaan
ja näin kuinka oikealta sen luodit purivat maastoa hieman maalin alta.
Nappasin sitten kyseisen maalin kun ei KK-mies osunut. KK-ampuja oli hyvin
perillä tilanteesta ja alkoi ampumaan tietyllä ennakolla ja johan alkoi
maalit kaatua. Tuhoutuneesta tankista tuleva savu peitti hetkellisesti
koko maaston ja jouduttiin ampumaan miltei sokkona. Maaleja kaatui hyvin
ja kakkosryhmän osumaprosentti oli 72% tuhoamisprosentti muistaakseni 82%.
Tästä sitten siirryttiin maastolounaalle ja venattiin, että muut ryhmät
ampuivat.
Radan jälkeen oli vuorossa siivousta. Tarkoittaen sitä, että poljimme radalta hieman kauemmaksi ja siivosimme noin kilometrin pituisen tiealueen molemmat puolet risuista ja kaadetuista puista. Tässä olikin hommaa. Jotain kolme tuntia siinä uurastettiin kun haettiin tien molemmilta puolilta 15 metrin etäisyydeltä jokainen kaadettu puu ja risu jotka sitten kasattiin nättiin pinoon tien vierelle. Huhhuh. Tykkimies Lappi löysi rotanpennun jonka teurasti kungfupotkulla ja tämän johdosta hän joutui Alikersantti Mehtälän ikuiselle nakkilistalle. Siivousten jälkeen siirryttiin takaisin leirialueelle jossa syötiin päivällinen ja loppuilta olikin vapaata. Rahaa ei ollut yhtään joten kenttäsodessa ei tullut käytyä. Lähinnä heitettiin levotonta läppää alikessujen yms. kanssa. Illalla tuli tavanomaiset kipinävartiot ja kiertovartiot jotka sujui aika rutiinilla. Puolijoukkueteltassa on kipinän pito ihan mukavaakin kun siellä mahtuu jopa istua. Illalla oli noin 2100-2300 välisenä aikana iso nuotio pihalla jossa silloinen vartiomies + hemmot joita ei nukuttanut viettivät aikaa. Mukana oli myös Kokelas Sipilä ja pari alikessua jotka kertoivat aivan hervottomia juttuja omasta palvelusajastaan ja kaikista legendaarisista tapahtumista mitä armeija-aikana oli tapahtunut. Illan aikana pidettiin kova pierukilpailu alikersantti Pöntisen ja Tykkimies Kermisen välillä. Tykkimiehet voittivat. Juttua tuli myös Lapin leiristä missä eräs alikessu oli ollut peseytymättä kolme viikkoa. Muisteltiin myös alokasaikaa ja mukavia kämmejä mitä oli aikoinaan sattunut mm. Se kun kokelas Sipilä ilmoitti luokan Luutnantti Ylä-Outiselle joka luulee olevansa viestipatterin komentaja ja käyttäytyy sen mukaan. Sipilä teki särmän ilmoituksen sanomalla "Herra Viestipatteri, Luokka valmiina...KORJAAN... Herra Luutnantti.". Vaikka kyseessä olikin vahinko, oli se suht' ironista kun ottaa huomioon minkälainen kusimuna Ylä-Outinen osaa olla. [Lisatty 1.1.1999] Ja ohikuultujen keskustelujen perusteella Ylil. Tuhkalainen periaatteessa nuolee ylan persetta koko ajan. Tuhkalainen on sellanen nysvero joka ei uskalla mitaan itse sanoa vaan yrittaa nayttaa kaikkien edessa nohevalta johtajalta. Yla kayttaytyy taas kuin viestipatterin johtaja minka johdosta tuo ylhaalla olevan perseelleen mennyt ilmoitus on niin hupaisa. KUVIA LEIRILTÄ OSA 1. |
|
Aamupala ja tämän jälkeen hieman rastikoulutusta. Käsiteltiin linkkiautoa
ja laskinkonttia. Kontille tehtiin samat jutut kuin sillä yhdellä yhden
yön viestileirillä jossa se laskettiin maahan ja takaisin ylös.
Linkkiautossa on yksi Exel-masto joka on normaaliexeliä kaksi kertaa
isompi eli noin 25 metriä. Exel on auton katolla josta se tipautetaan
maahan laitetulle jalustalle ja vinssin avulla se sitten nostetaan täyteen
mittaan. Tämän jälkeen vapautusmiehet alkoivat purkaa leiriä, pistivät
teltat kasaan jne. Ja kunnossa olevat tykkimiehet valmistautuivat
ampumaradalle lähtöön. Matkaa oli pyörillä taas reippaat 5 kilometriä ja
se taittui suht' nopeasti.
Ennen meitä siellä oli ampumassa vissiin KarPR:n Tuliasemapatteri (TAS). Venattiin siellä hetken aikaa ja kuunneltiin kouluttajan ohjeita. Ammunnan aiheena oli "Kissanpolkuammunta" jossa edettiin taistelijapareittain kohti metsäreittiä ja ammuttiin kovilla nousevia maaleja. Ensin käytiin läpi pari harjoitusrataa. Ekalla radalla ei ammuttu mitään, opeteltiin vain vaihtamaan lipas nopeasti ja suojaamaan kaveria kun tämä teki saman. Seuraava rata oli kissanpolkuammunta räkäpäillä ja Kankkunen kävi sen läpi aika vikkelään. Tästä siirryttiin varsinaiseen ammuntaan ja lipastettiin 15 ammusta kahteen lippaaseen siten, että toisessa oli vähintään 5 ammusta. Minä lipastin 10+5 ja otin 10 ammuksen lippaan suoraan käyttöön kun taas Tykkimies Skog lipasti samoin, mutta otti pienemmän lippaan ensin käyttöön. Näin varmistettiin se, ettei molemmilta loppunut panokset samaan aikaan. Radalle lähtiessä minä olin vanhempi, eli komensin tulensuuntaa ja maaleja. Rata oli alussa sellaista normaalia Suomalaista metsää ja jos esim. Oikealta nousi maaleja, huusin "Oikealla 3, ota vasen!" jolloin Skog paukutti vasemmalta puolelta alkaen ja minä oikealta. Ammunnan jälkeen huusin "Liikkeelle!" ja matka jatkui. Rata mentiin sellaista reipasta kävelyvauhtia ja vihollisia kohdatessa sai valita miten siihen vastasi. Itse yleensä menin polvelle ja ammuin siitä, Skog tetsasi vähän enemmän. Toiminta oli suht' nopeaa ja Skog välillä ilmoitti minulle havaituista vihollisista ja komensi tulta. Välillä huusin myös kahdenkesken sovitun "Tuli vapaa!" huudon jolla Skog sai räiskiä miten lystäsi. Tämä yleensä silloin kun oma tulilinjani oli peitetty tai olin huonoissa asemissa. Lippaan vaihto hoitui huudolla "Suojaa sinä, minä vaihdan lippaan!", sitten "Valmis!" jonka jälkeen komensin taas "Liikkeelle!". Kommunikointi on erittäin tärkeää taisteluammunnoista ja siitä saatiinkin kiitosta. Huusimme toisillemme ammustilanteita ja pidimme hyvin yhteyttä. Rata oli todella mahtava kun liikuttiin eri maastoissa. Ensin norrmaali metsän läpi ja siitä sitten sellaiselle suolle missä ei esteinä ollut muita kuin puita. Tarkkuusammuntaankin oli mahdollisuus jos siltä tuntui. Minulle tuli parissa kohtaa oma maali suht' huonosti näkyviin ja sen sijaan, että olisin vaihtanut asemia yritin ampua. Ensimmäinen maali oli noin 90% suojattu ja siitä näkyi vain otsa. Ajattelin, että nyt menee sammaleeseen, mutta osuin suoraan kaaliin. Toisen ammuin kahden puun välistä ja siinäkin maali oli 80% peitetty. Kolmannen ammuin ohi ja se napsahti puuhun ja maalin tiputti Skog. Aikanaan tuli sitten "Tuli seis!" -komento ja saatiin palautteet. Osumaprosentti oli 80% ja samaten myös tuhoamisprosentti. Harjoituksen valvoja oli tyytyväinen ja tykkäsi kommunikaatiostamme. Mies piti myös ripeistä liikkeistä ja taktiikan käytöstä liikkeiden suhteen (etenimme koko ajan SWAT-tyyliin ase ojossa ja hieman kyyryssä). Yliluutnantti Pynnönen oli tietämättämme katsomassa ja tykkäsi siitä mitä näki. Ammuntojen jälkeen lähdettiin takaisin leirille tietoisina siitä, että Viestipatteri oli pärjännyt erittäin hyvin. Paras osumaprosentti oli 92% ja huonoin kai 72%. Ammuntojen jälkeen ventattiin aika pitkään koska oltiin oltu joukon ensimmäisiä ja noiden kolmen radan läpikäynti kesti jonkun aikaa. Sillä aikaa katseltiin kuinka Alikersantti Mehtälä sekoili porttivartijana eikä meinannut päästää pioneereja portista :) Ampumaradalta lähdettiin suoraan takaisin yksikköön, reput menivät rekkojen kyydissä. Matka oli melko lyhyt ja perilletultaessa voimille otti vaan Vekaran varuskunnan hervoton ylämäki jossa kyllä yli puolet porukasta alkaa taluttamaan. Vittumaista on se, että kerran kun mäkeä alkaa ylös menemään ei sitä keskenkään voi jättää joten poljin sen palvelusajan aikana kolmannen kerran ylös. Kamat roudattiin VPtri:n takapihalle ja valmistauduttiin Pynnösen pitämään loppupuhutteluun. Kivaa oli, kun Pynnönen mainitsi kissanpolkuammunnasta tyyliin: "Erityisesti mieleeni jäi Tykkimies Skogin ja Tykkimies Nokkasen toiminta jota oli todella ilo katsella. Siinä oli sellaista oikean yhteistoiminnan ja reippauden makua johon jokaisen tulisi pyrkiä.". Tämän jälkeen Pynnönen kirosi kun 50 tykkimiehestä vain vähän yli 20 oli osallistunut leiriin ja määräsi samantien, että aina kun leiriltä tullaan joutuvat vapautusmiehet purkamaan ja huoltamaan kaluston ja jos se ei riitä niin vaikka santsaamaan parikaapelikelat jotta kunnon sotilaille jäisi lepoaikaa. Kamat tungettiin kaappiin ja lähdettiin sodessä käymään. Oli hieman eläin olo, mutta ei paljoa painanut. Soden jälkeen nopea suihkussakäynti ja sitten lepoa. KUVIA LEIRILTÄ OSA 2. |
| Sunnuntai oli helppo päivä. Aamulla herätys klo 0800 ja sitten 0900 alkoi urheilukoulutus. Kaartinhallilla oltiin klo 1200 asti tekemässä kaikkea kivaa jonka jälkeen paluu yksikköön ja vapaa-aika alkoi. Sodessa oli auki vain alakerta joten pullaa ei saanut, karkkiä kylläkin. Suurin osa jengistä liukeni taukobaariin viettämään vapaa-aikaa ja sen kyllä huomasi iltavahvarissa. Kokelas Sipilä muistutti yksikköä "...ja vaikka se Batman ja Ryydman _onkin_ hyvä biisi niin ei sitä tarvi repeattina soittaa!". Noh, kaikki kiva loppuu aikanaan ja näinkin rennon palveluspäivän jälkeen vitutti sikana koska uusi viikko oli alkamassa. |