VIIKKO 14



VEMPPA!


MAANANTAI 5.10.1998

E-KAUDEN VIESTIKESKUSLEIRI

Aamulla aikainen herätys noin klo 0530 ja pikaisesti etuaamupalalle. Jengi on lähdössä neljän päivän leirille jossa ensimmäistä kertaa opetellaan sodanajan tehtäviä. Safkat nopeasti naamaan ja viimeinen tarkistus, että kaikki varusteet on kunnossa ja valmiina tarkastukseen. Tästä leiristä tulisi varmaan pahin tähän astisista. Jos sinne menisi. Minä menin veksiin. Oli paha olo :)

Ilmoittauduin aamiaisen jälkeen aamuvastaanotolle ja päivystäjä iloisesti naputteli sen kirjaansa. Sitten levytin noin klo 0900 asti kunnes tuli lähtö aamuvastaanotolle. Sinne lähti meikän lisäksi noin 7 hemmoa ja pienen kävelyn kuluttua tultiin sitte veksiin. Jengiä oli ihan kympillä ja viestipatterin vuoroa sai venata kaksi tuntia, mikä on kuulemma aika lyhyt aika. Jengi yritti levyttää penkeillä, mutta joku natsikessutar tuli aina huutamaan. Jossain vaiheessa sitten kaikkien niiden jääkärien ja viestimiesten jälkeen tuli viestipatterin vuoro. Odotellessa muuten tuli koko ajan jengiä sisään veksiin. No jooh. Viestipatteri sitte meni sellaseen jonoon herra lääkärin oven eteen ja siinä mentiin noin 40 sekunnin välein sisään. Sitten tuli meikän vuoro. Lekuri höpötti sikavauhdilla...

	LEKURI: "Nimi, vaiva?"
	TKM NOKKANEN: "Tykkimies Nokkanen, on vähän huo-"
	LEKURI: "Paita pois!"
	TKM NOKKANEN: "joh... On tosiaan vähän huono olo ollut ja kuum-"
	 (puhelin soi ja tohtori pölisee siihen samalla ku meikä
	  kiljuu päälle mikä vaivaa.)
	TKM NOKKANEN: "kuumetta. Kurkku on kipee..."
	(lekuri lopettaa puhelun)
	LEKURI: "MITEN VOI OLLA VIELÄ PAITA PÄÄLLÄ?"
	LEKURI: "TÄÄLLÄ ON 200 TAISTELIJAA EIKÄ OLE VARAA HIDASTELLA YHTÄÄN."

Lekuri passitti sitte kuumemittauksen (ei yhtään) jälkeen veritestiin jossa jonotin tunnin. Veriarvojen kanssa sitte takas lekurin luokse.

	LEKURI: "Tehän olette aivan kunnossa! 3xVUP"
	(vapautus ulkopalvelusta)
	TKM NOKKANEN: "aha."
	LEKURI: "Määrään teille yskänlääkettä ja flunssatabletteja. Poistukaa tuonne suuntaan."
	TKM NOKKANEN: "jep."


Siitä sitten lähdin kohti lääkepöytää. Ihmettelin vähän veksin meininkiä kun olen kumminkin kunnossa ja sain vapautuksia. Tosiasia on, että veksistä saa aina vapautuksia kunhan jaksaa valittaa. Parhaimmat vemppaajat (eli koko ajan vapautuksia omaavat taistelijat) pystyvät oikeastaan jo itse valitsemaan mitä vapautuksia haluavat. Pöydältä sain sitte todisteen siitä minkälaisia vapautuksia olen saanut ja mukaan lähti kolme tabua ja yksi pullo jotain armeijan yskänlääkettä. Jes. Yksikköön palasin joskus 1110 tienoilla ja jengi oli hävinnyt. Kaikki alikessut ja skapparit ties missä. Yksikköä päivysti yksi vemppaaja jolle ilmoittauduin ja vein sitte kirjurille todisteen tuosta vapautuksistani.

Tupa oli täysin tyhjillään joten kaivoin poppivehkeet esille ja kävin soittelemaan muzakkia ja lueskelin Contactia. Vähän ajan kuluttua tarkistin päivystäjältä, ettei koko yksikössä tosiaankaan ollut yhtään esimiestä jonka jälkeen luukutin poppivehkeitä koko päivän. Välillä nukuttiin ja välillä käytiin syömässä. Illalla vähän siivottiin ja mentiin sodeen.


TIISTAI 6.10.1998

Aika sama rutiini. Yksikössä oli 8 tyyppiä + kirjuri ja vemppaajat (eli ne 8) päivysti kahden tunnin vuoroissa. Hauskaa koko viikossa oli se, että vemppaajat suorittivat kaikki päivystäjien toimenpiteet, sellaisetkin, mitä ei oltu edes harjoiteltu. Päivystäjä herätti yksikön, kirjoitti muonavahvuusilmoituksen ruokalaan, piti iltavahvuuslaskennan, laski asevahvuuden yms. Kaikki tämä tuli tehtyä tietenkin todella häröillen. Ruokalaan mentiin miten sattui, iltavahvari meni "kai ne on kaikki täällä" meiningillä jne.

Tänään palasi yksikköön Alikersantti Cabell joka oli ollut pundella (eli siis luvatta poissa). Heebo meni suoraan aamuvastaanotolle koska ei halunnut leirille. Cabell ei paljoa välittänyt mitä me härvättiin eikä juuri osallistunut edes päivystykseen tai muuhunkaan. Alikessu meni syömään aina yksikseen eikä vienyt vemppamuotoa tai mitään. Musaakin antoi soittaa päivän ympäri. Njooh. Tykkimies Ropponen tuli illalla leiriltä hoitotunnille koska omasi flunssan ja kuumetta. Leiri oli kuulemma ollut totaalisen perseestä tähän asti. Yöllä oli nukuttu kaksi tuntia ja ohjelmaan kuului mm.

	MA-TI : Komentopaikkojen perustus ja purku valoisalla.
		(eli rakennetaan noin kolme komentopaikkaa ja jokaisen
		 osan väliin rakennetaan vielä parikaapelilinjat jne.
		Aivan helvetin pitkä urakka.)

	TI-KE : Rakennetaan komentopaikat yöllä ja puretaan yöllä.
		(kelamiehet kerkesivät nukkumaan puoli tuntia.)

	KE-TO : Rakennetaan valoisalla, puretaan pimeällä. Taaskaan
		ei unesta pahemmin nautittu.

Metsässä oli kuulemma perkeleen kylmä ja vaikka päällä oli pitkät kalsarit, maastohousut ja pakkashousut oli siltikin kylmä. Kai täytyy olla onnellinen ettei tarvinut lähteä leirille. Maanantaina vielä vitutti kun jäi siitä paitsi.


KESKIVIIKKO 7.10.1998

Huoh. sama homma jatkui. Musa soi pitkin päivää ja kirjat kuluivat. Contact loppui ja Zahnin Heir to the Empire alkoi. Sen jälkeen nukuttiin ja Zahnin Dark Force Rising alkoi. Pikkuhiljaa alkoi jo vituttamaan kun ei ollut mitään tekemistä... Illalla teki prikaatin päivystävä upseeri pikku visiitin viestipatterissa ja sai odottaa päivystäjän tekemää ilmoitusta ("Herra luutnantti, Viestipatterin päivystäjä tykkimies omanimi!") koska päivystäjä taisi lukea uusinta jallua. Päivystäjän takana taas luettiin muita vastaavia lehtiä. Väki liukeni paikalta aika vikkelään ja päivystäjä jäi sitten PU:n kanssa yksin...

	Päivystävä Upseeri:"Missäs on asevahvuuslista?"
	VP Päivystäjä:"aika hiljasta."
	PU :"Pitäisi olla tehtynä."
	VPP:"Emmä tiiä miten se tehdään."
	VP :"No ottakaa selvää. Tulen takaisin iltavahvuuslaskennan aikana
	    ja valvon myös sen."

Ei ukko tullut takaisin vaikka iltavahvariin oltiin valmistauduttu tällä kertaa ihan oikein pukeutuneina yms. Iltavahvari pidettiin taas kai-täällä-kaikki-on tyylillä ja yön tullessa kaikui Viestipatterin käytävillä "Viestipatterissa AIKA HILJAISTA!"...


TORSTAI 8.10.1998

Iltaan asti samaa paskaa kunnes hemmot vihdoinkin tulivat leiriltä. Todella ryytyneen näköistä sakkia. Pakenin haisevaa porukkaa sodeen parille munkille ja palasin jossain vähän jälkeen seitsemän. Tänään sitten illan myötä kuultiin, että perjantaina jää noin 15 hemmoa ginekseen koska TAS-patterilla on liian vähän hemmoja vartiovuoroaan varten. Valitut hemmot pääsevät sitten maanantaina klo 0800 lomille ja se kestää keskiviikkoon asti + torstain saa anottua lomaksi. Paniikki iski viestipatteriin ja huhut levisivät kuin sariini Hong Kongissa tykkimiesten keskuudessa. Parhaimmat olivatkin jo kehitelleet hyviä selityksiä miksi eivät voineet jäädä kiinni jos heidät valittaisiin.


PERJANTAI 9.10.1998

KLO 1230 asti oli huoltokoulutusta, eli santsattiin parikaapelikelat ja soitettiin ne läpi jotta ne olisivat kunnossa seuraavaa leiriä varten. Telttapatjat ja naamiointiverkot huollettiin kunnes sitten lounaan jälkeen alkoi VO-koulutus. Tässä välissä pidettiin nopea käskynjako jossa kirjuri kertoi ne 15 hemmoa jotka jäivät ginekseen. 7 tyyppiä oli vapaaehtoisia jäämään kiinni ja päällikkö arpoi/valitsi sitten 8 muuta hemmoa jotka jäivät kiinni. Tilanteen vakavuudesta kertoo kyllä se, että tykkimies Virolainen oli kaiketi järjestänyt tyttöystävänsä kanssa risteilyn viikonlopuksi (ja tyttöystävä oli ottanut vapaata töistä) ja mies sitten meni ja jäi kiinni. Heebo valitti päällikölle joka vain totesi "Jos ei isä ole kuollut niin tänne jäät.". Tämän jälkeen jengi vietiin Spollien takapihalle (sotilaspoliisien) jossa kolme dorkan näköistä sotakoiraa leikkivät kovaa ja veivät eri vartiopaikoille jossa opettivat kyseisen mestan toimet. Ensin nähtiin mitä pääportillä tehdään ja miten kulkuluvat tarkastetaan, kelle pitää ilmoittaa ("Herra eversti, pääportin vartiossa tykkimies plörgh.") ja kelle tarvii morjestaa sun muuta. Tästä siirryttiin sitten takaportille missä oli autovarikko sun muut. Siellä opittiin kiertovartio ja miten pystyi käymään syömässä kun oli vartiossa. Viimeinen rasti oli Spollien päämaja, tuo pahuuden pesä missä kaikki poistumiskiellon omaavat/riehujat/humalassa heiluneet taistelijat viettävät yönsä putkassa. Tällä kertaa rastin pitäjä oli varsinainen kusipäämunahinttivitturunkkupupu. Siinä missä muut spollit menivät suoraan asiaan, jäi tämä järjen riemuvoitto selittelemään totaalisen irrelevantteja asioita ja jäi jauhamaan paikoillaan jostain TV-tuvan käytöstä. Onneksi mies opetti niin hyvin nuo asiat ettei mieleen jäänyt yhtään mitään. Opetuksen päätteeksi meikä lähti lomille, pari kaveria ei. No huoh.


LAUANTAI 10.10.1998

VLV


SUNNUNTAI 11.10.1998

VLV


[EDELLINEN]-- [SEURAAVA]