Jooh...

Maanantaina lahdettiin sitten kohti Rovajärveä. Aamulla herätys jostain käsittämättömästä syystä klo 0530, siitä syömään muiden KarTR:n yksiköiden kanssa ja siitä sitten hieman kalustamaan autoja. Kerettiin siinä pataljoonan tyyppien kanssa levyttämään johonkin 1000 asti kunnes pataljoonan raihnat lähtivät ja patteriston kuninkaat lähtivät sotavalmiustarkastukseen läheiselle kentälle. Kentällä hilluttiin jonkin aikaa kun patteriston komentaja yliluutnantti 'olen-vähän-sotahullu' Martikainen piti taas hirveän palopuheen joka ei pahemmin voinut ketään kiinnostaa. Tästä luikittiin takaisin yksikköön missä luukutettiin vielä viimeiset biisit ennenkuin tuo kahden viikon leirihelvetti alkaisi. Yritti se kersantti Mertsalmen läskipuntero meitä saada kantamaan jonkun E:n paperit saaneen kaverin kamat alakertaan, mutta aika hiljaista oli. Äh. Sitten se loppui. Tuli lähtö. Aarggh. Vittu että hajotti ihan kympillä. Siis kuvitelkaa nyt. Kaksi viikkoa jossain keskellä ei mitään. Ei helvetti. No kumminkin. 1100 lahdettiin sitte vissiin autoilla kohti jotain armeijan junavarikkoa joka sijaitsi jossain Vuohijärvellä tai jotain. Junan oli tarkoitus lähteä yhden aikaan ja oli hirveä veikkailu päällä minkälaiset vaunut itseasiassa edes saataisiin. Njooh. Autoista noustiin ja meidät komennettiin sitte reppujen ja aseiden kera läheiseen metsään ilmasuojaan, tetsarit jäi autoihin koska niitä ei saanut junaan ottaa mukaan. Siellä ilmasuojassa siten kykittiin ja kello oli 1300 jonka jälkeen alettiin kasaamaan nuotiota risuista ja valopetroolista. Sitten tuli käsky juosta sen pirun ryteikön läpi missä se juna näkyikin ja vikat autot lastattiin siihen. Meidät komennettiin kolmiriviin ja käytiin läpi patteriston viestijaoksen hemmot jotta kaikki ois paikalla. Tämän jälkeen reput maahan ja lähdettiin hakemaan puita omaan vaunuun jotta ne riittäis koko matkan ajan. Reissun pitäisi yhteen suuntaan kestää kuulemma 22 tuntia joten tekemistä ainenkin olisi keksittävä joksikin aikaa. Reput rahdattiin vaunuun ja se näytti ihan kivalta. Kaksi lavettia eri tasoilla, vasemmalla puolella kapea käytävä jonka vieressä kapea penkki jonka alle puut oli kasattu. Vaunun molemmissa kulmissa ovet ja niiden lähellä molemmin puolin kamina ja yhdessä päädyssä vessa, toisessa pöytä ja pari penkkiä. Valot kulki tuon pienen käytävän päällä ja ihan kivalta vaikutti. Tulin ekojen joukossa vaunuun ja nappasin lähinnä kaminaa olevan paikan alalavetilta. TIP:alalavetilla on kylmä tai sopivan lämmin. Ylälavetilla on lämmin tai helvetin kuuma. Meikän paikka oli aika bueno koska siinä oli joku johtoboxi vieressä joka toimi kätevästi pöytänä ja muutenkin vaunu ei ollut kaiketi aivan täynnä. Eli ihan luksusta tähän asti. Juna lähti matkaan vissiin 1430 tienoilla ja iskin makuupussit sun muut siihen valmiiksi ja ihmettelin siinä matkan alkua jonkin aikaa. Joka vaunuun oli vedetty parikaapelilla yhteydet ja joka vaunusta löytyi yksi P78 puhelin jos oli jotain asiaa skappareille jotka olivat viereisessä ykkösvaunussa. Skappareilla oli ihan kunnon makuuvaunu missä oli erilliset huoneet ja jokaisessa kolme punkkaa. Matkan aikana oli ideana se, että viestijaoksen jengi toimi kipinässä ja veturipäivystäjänä ja TASsin tyypit hoiti taas vartioinnin. Näistähän toki kaikki muu paitsi kipinä oli aivan turhaa, mutta armeijassahan tähän tottuu. Veturipäivystäjä istui tyhjässä veturissa (niitä oli kaksi matkan alussa) jossa oli kaksi P78a joista toinen meni ekaan veturiin kuskille ja toinen skapparien vaunuun ja siinä sitten välitettiin ees taas juttua kahden vaunun välillä. Tämä keskustelu käsitti yleensä asiat kuten 'saavumme kemiin 15 minuutin päästä.' ym. tyyliset asiat.

Matkan aikana hoidin kerran kipinän ja päivystin veturissa yöllä muistaakseni Oulu - Rovaniemi välillä mikä oli ihan kewliä. Toinen veturi oli poistettu joten olin yhdessä kuskin kanssa veturissa ja vieressä oli yksi P78 josta oli yhteys skapparivaunuun. P78a piti pelätä ainoastaan silloin kuin pysähdyttiin, mutta muuten pyrin nukkumaan aina kun oltiin liikkeessä. Veturipäivystäjän sai vaihtaa ainoastaan silloin kun juna oli pysähtynyt joten tämä saattoi olla pitkä nakki jos huonosti kävi. Olin ekan päivystyksen onnistunut välttämään joten menin tähän ihan huvikseni. Nukuttua oli tultu suht' hyvin ja oltiin syötykin ihan maittavat ateriat. Ei mitään pakkinödeä vaan safkaa sellasesta muovipussipakkauksesta, spagettia muistaakseni. Tasoltaan oli sellasta kaupan tavaraa IMO. Ruoka haettiin aina pysähdysten aikana läheisestä kokkivaunusta jossa näkyi olevan iso kenttäkeitin tai joku muu tsydeemi ja siellä keittäjät pitivät kirjaa mitkä vaunut ottivat mitäkin mukaansa. Jollei veturissa tullut nukuttua ni sitten heitin läppää kuljettajan kanssa mikä oli ihan nastaa ajanvietettä ottaen huomioon, että kuuden tunnin kuluttua oltiin kaksi viikkoa perseessä. Tkm Malm tuli vapauttamaan vissiin noin tunnin tai puolentoista kuluttua ja pääsin vielä levyttämään ihan mukavasti. Maisemat olivat jo muuttuneet aika radikaalisti, lunta oli metritolkulla ja näkyi pelkkää metsää. Viimeinen pysähdys ennen määränpäätä oli Rovaniemellä josta matkaa oli vielä noin 30 kilometriä itään kohti Rovajärven ampumaleirialluetta. (Saatanan skapparit muuten käväisi läheisellä R-Kioskilla aseet selässä ostamassa jokainen oman Ilta-Sanoman sun muuta paskaa ja meikät riutuu vaunuissa. Vittu, että hajotti.) Tuo matka meni tavaroita pakaten ja ylälavettiin kirjoitettuja TJ yms. lukuja ja piirroksia tutkien. On se kumma muuten miten voi sotilailla olla pelkkä muna mielessä... Olikohan entisten saapumiserien tykkimiehet sitten homoja? Nopsasti villakalsarit vielä normikalsareiden päälle, lomapoolo villapaidan alle ja maastopuku väärinpäin ylle ja sitten kaivettiin repusta lumipuku joka tuli koko komeuden päälle. Ei perkele kylmä yllätä! Alikersantti 'Jönssi' Sjöstedt määrättiin nappaamaan pari hemmoa mukaan jotka lähtisivät ilmavalvontaa hoitamaan purkuoperaation ajaksi ja sinne sitten lähti meikäläinen, Tkm Malm ja Sairanen + Jönssi. Hieno homma sikäli. Tähän varauduttiin ottamalla mukaan muovisäkillinen puita ja yksi pullo valopetrolia koska jos autojen purussa kestäisi kauan (autot ei starttaa, skapparit ei saa kahvia) niin saattoi mennä parikin tuntia, että ilmavalvonnasta pääsisi pois. Minä ja Jönssi käppäiltiin jonkun vänskän perässä yhtä isoa kukkulaa kohti ja Sairanen ja Malm tuli vähän jäljessä kantaen sitä muovisäkkiä. Se kukkula oli aika helvetin iso ja siinä sai kiivetä vielä melkein pystysuoraa seinää ylöspäin. Hemmot päätti jättää puut ja reput alas ja käydä ensin ylhäällä toisin kuin minä joka remusi sen vitunmoisen mäen ylös täysvarustuksessa. Ei paljoa järki päätä pakottanut näin leirin alussa. No mäen päälle sitten päästiin, meikä viimeisenä ja heitin repun sinne lumihankeen. Metrin päässä vieressä olikin yllättäen katettu potero jossa oli kaksi hemmoa väijyssä. Kuoppa maassa, tukipuita ja naamioverkko päällä mitä peitti vielä lumipeite, aivan helvetin vaikea oli tuokin keksintö huomata. Äijät olivat jostain Kajaanista tms. ja olivat leirille tulleet jo perjantaina. No kumminkin. Siellä mäen päällä sitten räpsittiin kuvia ja ihmeteltiin noin 25 minuuttia kunnes kaikki autot olivatkin näemmä saatu purettua ja pitikin lähteä alas. Hirveästi hyötyä niistä puista muuten. No tetsasin sen rinteen alas reppu selässä ja puolesta välistä heitin selälleni ja laskin repun päällä alas rinteen juurelle. Kewl. Paha vaan, että kaikki kivet hakkasi perseen ja pallit paskaksi joten taidan olla eunukki tästä lähin. Puut ja valopetroli jäi puun juurelle vänrikin käskystä ja ilmavalvontatiimi lähti takaisin kohti junaa ja siitä ilmasuojaan syömään lounasta. Tänä aikana tsekattiin vielä autojen varustus ja lopulta heitettiin hemmot autojen lavalle ja valmistauduttiin siirtymään ensimmäisiin asemiin. Jee Jee, nyt se sitten alkaa...

C1 ASEMAT

Ekoissa asemissa, eli Celsius 1 asemissa viivyttäisiin skappareiden mukaan sunnuntaihin asti jolloin siirryttäisiin kunnolla ekan kerran kerran koska maanantaina olisi tarkoitus aloittaa ammunnat. Ekat päivät olisivat siis vain jonkin sortin totuttelua Lappiin yms. Lämpötilat eivät muuten olleet hullumat. Kenties jotain -10 tienoilla joten ei pahalta tämä lapinleiri vielä tuntunut. Ekoista asemista oli hieman hämärä kuva heti alussa. Mihin suuntaan katsoikin niin näkyi pelkkiä mäntyjä ja helvetisti lunta. Lunta oli jotain 30 senttiä ja kaikki puiden oksat paksujen lumikerrosten peittämiä. Pottumaisinta leireissähän on juuri se, että jos ei satu omistamaan taskulamppua ja yrität yöllä löytää reittiä esim. Laskinkontille, voi se osoittautua hankalaksi jos ei ole mitään kunnon maastonmerkkejä minkä mukaan ottaa suunta. Kontti laskettiin ihan ok paikkaan ja sen perästä sitten revittiin voimakone ulos. Malm repi voimakaapelikelan suoraksi ja veti vielä toisenkin jotta voimakone ylttäisi kauempana olevan puun taa jotta se estäisi melusaasteen. Jes. Kontti 305:n voimakone olikin kiva tapaus kun siinä ei ollut kantokahvoja ja tuollainen voimakone painaa aivan vitusti. No, neljä miestä siinä tarvittiin (normaalisti kaksi), että se voimakone saatiin siinä helvetinmoisessa hangessa rontattua sen puun taakse. Tämän jälkeen naamioitiin kontti ja kaamoksen takia pimeys alkoi tulla jo 1400 tienoilla joten kiiruusti etsimään telttapaikkaa. Alik Mytty sen löysikin ja siihen mennessä kun telttakamat oli tuotu alueelle oli jo melkein pilkkopimeää. Radioautoryhmän jengi saapui paikalle ja avitti teltan pystytyksessä ja noin tunnin rävellyksen jälkeen se teltta oli jo paikallaan (normaalisti joku puolijoukkueteltan pystytys kunnon porukalla menee rennosti 20 minuuttiin, mutta rada ja laskinryhmän teltanpystytys on aika legendaarisen nopea). Sitten lähdettiin roudaamaan puuta ja kiitos kuskien, autot olivat jossain helvetinmoisen matkan päässä ja niitä puita sai roudata vähän liiankin kauan yhteen suuntaan. Kolmannella roudauskerralla nappasin repun mukaan ja valtasin yhden nurkan teltasta ja normaalit iltapuuhat alkoivat. Teltassa majoittui Alikersantti Laaksonen (Radaryhmän ryhmänjohtaja), Alik Sjöstedt (Laskinryhmän RJ), Alik Mytti (Viestimestari - Määrää vikapartiot, telttapaikat yms.) ja Kokelas Sipilä (Viestiupseeri - Skappareiden lelu) sitten Laskin- ja radaryhmät. Näistä ekoista päivistä ei juurikaan muistu mieleen muuta kuin se, että Puhelinryhmien telttaa jouduttiin siirtämään seuraavana päivänä koska se oli liian lähellä tietä ja puomivartiota (laskin- ja radaryhmän teltta oli melkein tien vieressä tosin...) joten meikät sitten siirsimme sen yhden kukkulan laelle kun puhelinryhmät olivat vetämässä lakua maastoon. Ja vieläpä suksilla. HAH! Jäi myös sellainen muisto, että tuo TASsin porukan alikessu alik Järvinen oli vittupää ja oli hyvä huomata se jo tässä vaiheessa leiriä. Myös TASsin äijät vaikuttivat hieman hitailta mikä ei ollut myöskään mikään huono arvio tässä vaiheessa leiriä. Perjantaina sai meikä kyytiä illalla kun Ltn Ylä-Outinen keksi näyttää TASsin jätkille miten parikaapelia santsataan ja tehdään liitoksia. Mitähän vitun hyötyä siitä niille tykin runkkaajille on? No meikä sai luvan etsiä parikaapelikelan alik Mytyn käskystä ja sellaisen sitten rempaisin mukaan varaamovetäjäauton lavalta. No Ylä sitten tylytti, että kelan piti olla tyhjä. Jooh. No kuulin kai väärin sitten. Rada-autolta hain sitte tyhjän kelan ja hiki hatussa kemasin Ylän luo joka oli jo saanut tyhjän kelan jostain. Mitävittua! Tämän jälkeen Ylä pistää hakemaan 8! rullaa eristysnauhaa ja onnistun metsästämään kolme joihin ylä toteaa "No eivätköhän nämä nyt riitä kun jaetaan ne näille jotka niitä tällä hetkellä eniten tarvitsevat." Tänäkään päivänä ei ole harmainta aavistustakaan mitä nuo TASsin pojat niillä erkkanauhoilla teki koska parikaapelia ei oltu vedetty suoraksi kovin montaa kelaa eikä näin leirin alussa niitä yleensä ole järkeä santsata tai testata. Mut joo. Onneksi pääsi takaisin telttaan eikä Ylä edes pahemmin tylyttänyt. Lauantaihin mennessä C1 asemat olivat kuin toinen koti. Polut olivat tamppautuneet mukaviksi kävelyteiksi ja kaikki paikat löysi todella helposti. Sodeautollakin oli päässyt käymään ja hervoton juttu lensi iltaisin aina teltassa. Lauantai-iltana päästiin käymään pesulla ja saunassa noin 2200 aikoihin ja se oli todella kewliä. Jönssi ei tosin pessyt itseään koska mies oli ollut kolme viikkoa pesemättä Rovajärven kesäleirilläkin. Da Maan. Sauna ei ollut kovin kummoinen eikä siitä hirveästi lämpöä irronnut ja pesukin hoidettiin vanhaan mökkityyliin sekoittamalla kylmää ja kuumaa vettä ja viskomalla sitä ympäriinsä. Tästä takaisin asemiin ja viimeisiin uniin ennen asemanvaihtoa....

C2 ASEMAT JA SIITÄ ETEENPÄIN.

C2 asemat olivat pitkän tien varrella ja jostain syystä linkki ja rada oli jäänyt helvetinmoisen matkan päähän muista patteriston osista. C2een siirryttiin sunnuntaiaamuna ja maanantaiaamusta alkoi ensimmäiset tykistön kovapanosammunnat. Yritin vältellä tulikomentonakkia jos suinkin mahdollista koska ammuntojen aikana ei viestipäivystäjää voinut vaihtaa ja siitä saattoi seurata yli kolmen tunnin päivystysputki ilman ruokailuja. Viestipäivystyshommaan nakitettiin sitten TKM Falkenberg jonka peukalo oli paskana ja lastoitettu. Falkkis viettikin päivystyksessä repeät 4 tuntia eikä tämä asia tulevaisuudessa tulisi ainenkaan parempaan päin muuttumaan. Sunnuntai-iltana alkoi tulla jo leirin ensimmäisiä vitutuksia kun meinattiin Tkm Kaurasen kanssa joutua vikapartioon. Tämä sen takia, että molemmat puhelinryhmät olivat VALKAssa eli valmistelevassa osastossa tutkimassa ja valmistelemassa seuraavia asemia. Toinen osa porukasta oli samaan aikaan tiedustelemassa kolmansia asemia, eli siinä vaiheessa kun C2:sta siirrytään C3:een, tiedetään kolmosessa mihin mikäkin auto tulee ja yhteydet on pääosiltaan vedetty kun taas nelosasemat on tiedossa. Vikapartioon ei tarvinut onneksi lähteä, sekin oli minuuteista kiinni, viedessämme jotain ruokapönttöjä (jonka jälkeen piti vikapartioon lähteä) tuli mölyävät puhelinryhmät takaisin, kerkesivät syömään ja lähtivät sen sileän tien vikapartioon. Ei siinä ongelmat loppuneet sillä TASsin äijät alkoi valittamaan, etteivät saaneet nukkua tarpeeksi koska näiden täytyi hoitaa vartio. Saatanan debiilit kun pitivät tuplavartiota yölläkin... Alikersantti Järvinen (TAS ukkojen pomo) peeloili tiensä teltalle ja onnistui tekemään diilin, että laskinryhmästä pari tyyppiä hoitaa pari tunnin vuoroa vartiossa. Tämän seurauksena Tkm Sairanen hoiti tunnin vartiovuoron sijasta reippaat kolme tuntia vartiossa kunnes joku TASsin äijä tajusi tämän käydä vapauttamassa. Tämä sen takia, että lähetin virkaa toimittava TASsilainen ei 'jaksanut' nousta ja käydä vapauttamassa Sairasta. Aamulla ylil. Mikkola tylytti Järvistä ja lähettiä oikein kunnolla. Aamulla kun asemista lähdettiin siirtymään C3:een huomasi, että TASsin äijät piti perinnettä yllä olemalla housut kintussa kontin lähistöllä eivätkä avittaneet missään asiassa ellei niille käynyt huutamaan. No siirrot sujui miten sujui ja ominaista asemista lähdölle ja tulolle oli se, ettei ne sujuneet tarpeeksi nopeasti Yliluutnantti Helasen mukaan joka johti ammuntoja. Jos siirtyminen meni parikin minuuttia yli aikataulun Helanen aloitti mahtavan "Voi PERRRRRRRRRKELE! Voi Vittuperkele! Voi vittu! Vittu! VITTU! PERRRRRRRKELE!" soolon ja patteriston komentaja Ylil Martikaisenkin piti joskus hillitä miestä. Kerran Helanen oli kirjoittanut tunnin verran laskimella jotain paskaa ja laskin oli kaatunut. Mies sekosi aivan totaalisesti ja hakkasi kontin seiniä perrrkele & vittu -serenadin säestyksellä. Jälkeenpäin kun miettii niin voisivat miehet hankkia vaikka oikean elämän armeijan sijaan. Ei mahdu meikän kaaliin mitä joku voi hyötyä armeijaurasta. Olit minkä arvoinen hemmo tahansa niin saat aina paskaa ylempää, harvemmin kiitosta, palkka ja ruoka on perseestä ellet ole metsässä koko ajan (josta tulee jotain bonuksia), mutta sekään ei kompensoi sitä, että joudut leirillä olemaan 24h vuorokaudessa. Vänrikki Kankkunen itseasiassa kertoi, että saattaa lähteä kalppimaan koska ei pahemmin kestä Ylä-Outista. Vänrikeillähän on se ongelma, että valmistuessaan maanpuolustuskoulusta tms. joutuvat nämä tekemään duunia puolustusvoimille neljän vuoden ajan. Jos aika ei täyty, pitää hemmon maksaa jotain 60 000 FIM valtiolle. Jälkeenpäin lähinnä naurattaa koko viestipatterin pelleily ja Rovajärvi yleensä. Koko hommaan kuluu aivan järjetön määrä rahaa ja kaikki vain sen takia, että jotkut 30-vuotiaat miehet pääsee leikkimään sotaa kalliilla kalustolla.

Tulevissa asemissa alkoi hermo mennä vielä enemmän kun TKM Falkenberg alkoi valittamaan, että ei halua mennä konttiin päivystämään koska on siellä ollut "Tänäänkin oon ollu jo 8 tuntii!". Kumminkin mies nalkutti koko ajan jos joutui ulkohommiin ettei "mun peukalo kestä pakkasta.". Kun ulkona oli -10 mies halusi laskinkonttiin ettei peukalo jäädy. Seuraavana päivänä mies kieltäytyi menemästä konttiin vaikka oli saman verran lämpöasteita. Monella meni hermo Falkenbergin kanssa ja ihme on jos mies ei sitä tajunnut. Loppujen lopuksi Falkenberg taisi olla ainoa joka osasi hommat tulikomentojen sun muiden suhteen ja joutui "kouluttajaksi" konttiin silloin kun joku muu laskin- tai radaryhmästä oli siellä viestipäivystämässä. Tämän jälkeen Falkkiksella nousi kusi päähän koska oli kouluttaja ja meinasi saada turpaan ties keneltä. Tkm Ahtiainen heitti kyllä parhaimmat eräänä iltana teltassa kun Falkenberg oli lähdössä päivystämään. 

	Ahtiainen  :"Falkenberg, senkin vitun kurahousu mee nyt vittu päivystää!" 

	Falkenberg :"No vittu anna et etin aseen eka!"

	Ahtiainen  :"Sil ei vittu oo mitään välii minkä rynkyn sä otat, ala nyt vittu hiihtää siitä!"

	(Falkenberg nappaa jonkun rynkyn ja Ahtianen tönii tämän ulos
	 teltasta)

	Ahtianen   :"Vittu vedän kohta turpaan. Tuus Fallos siihen ovelle."

	(Ahtiainen venttaa nyrkki ojossa oven vieressä, Fallos tulee
	 ovelle.)

	Falkenberg :"Mitä sä sanoit?"

	(Ahtiainen heittää sellasen feikkilyönnin, johon Fallos vastaa
 	 tönäisemällä Ahtiaisen pois telttalyhtylaatikon päältä jonkun
	 makuupussin päälle.)

	Ahtiainen  :"Hahaha, voi vitun falkkis pistän sut kylmäks ku tuut takasin."

Eipä siinä ketään kylmäksi laitettu jälkeenpäin, mutta Ahtiainen vittuili Falkenbergille koko leirin ajan. Toinen vitutuksen kohde oli selvästi päätemies Aatrokoski. Aatrokoski hoiti kontin päätteen johon tuli kaikki konttiin menevät yhteydet kuten yhteys tulipattereihin, pataljoonaan, linkkiin yms. Aatrokoski ei pahemmin aiheuttanut vitutusta käytöksellään, mutta yksi piire kävi pahasti hermoille kahden viikon aikana. Mitä tahansa mies söikin, tämä mässytti ja maiskutti aivan järjettömästi. Meinasi olla lähellä etten minäkin miestä turpaan napannut eräänä päivänä. Miten ei mies muka itse tuota huomaa?

Välteltyäni tulikomentonakkeja pitkän aikaa jouduin lopulta siihen. Eli viestipäivystäjäksi tulitoiminnan ajaksi. Homman nimi oli seuraava. Päivystin keslaa ja lähellä olevia puhelimia. Tukom puhelinta piti kuunnella koko ajan (eli jos päivystät kaksi tuntia niin pidät luurin korvalla kaksi tuntia ja kun sieltä kuuluu 'odota' vastaat 'odotan'.) jos sieltä vaikka tulisi tulikomentoja. Pari ekaa tukomia tuli keslan kautta jolloin ei tehty muuta kuin kiljaistiin "tulikomentoja!" ja repäistiin tukom printti Helasen eteen. Siinä vaiheessa kun tulikomentoja alkoi tulla puheena oli kusi housussa. Hommaahan ei oltu ikinä tehty, ainoastaan teoriassa II/98:lle näytetty. Ideana oli se, että luurista kuului 'tulikomentoja!" jolloin tämä toistettiin ja kirjoitettiin paperille oikeilla lyhenteillä tai kokonaan (jolloin kesti yleensä aivan perkeleen kauan, mutta jos ei lyhenteitä osaa niin minkäs teet.). Meikälle tuli esim seuraavanlainen: 


	Tulenjohto :"Tulikomentoja!"

	(kirjoitan paperiin tukom ja heti sen jälkeen kuittaan huutamalla:

	Nokkanen   :"Tulikomentoja!"

	Tulenjohto :"Oikein."

	Tulenjohto :"ampukaa"

	(muistan, että 'ampukaa' lyhenne on 'am', mutta kun on kusi
	 housussa niin minkäs mahtaa. kirjoitan ampukaa jossa menee jo
	 helvetin kauan kun nysvään kynän kanssa."

	Nokkanen   :"ampukaa"

	Tulenjohto :"oikein."

	Tulenjohto :"Tulimääritelmä kaapu21"

	(kyllä varmaan... tulimääritelmä = tumäär mutta mistäs sen
	 muistaisin...tässä sitten nysvään varmaan 20  sekuntia ja
	 tulenjohto toistaa viimeisen lauseen varmaan pari kolme kertaa
	 kunnes saan sen itse kirjoitettua ja toistettua. Tämän jälkeen
	 printti laskinupseerille ja hikeä pyyhkimään.)

Tuo nyt oli vielä lyhyt tulikomento. Tulimääritelmät pitävät sisällään kaikki koordinaatit, ammustyypit sun muut, mutta kunnon tulikomento on noin nelirivinen teksti jossa on koordinaatit, suunnat, ammustyypit, ammusten kärjet, ammuntakomennot, ajat sun muut mukana. Helanen ei oikein pitänyt kun puhuin normaaliäänellä luuriin. Armeijassahan pitää huutaa ja varsinkin silloin kun on tulikomennot kyseessä. Meikältä ei homma sujunut, ei tunnu oikein luonnolliselta huutaa luuriin. Helanen otti kuulokkeet korviltaan ja käski minun sanoa päivää. Sanoin päivää. Helanen kysyi miksi sanoin iltaa ja väitti ettei kuulisi tuota kuulokkeiden läpi. Epäilen suuresti. Huusin kumminkin miehelle päin naamaa "PÄIVÄÄ!" jolloin sain senkin paskapään niskasta pois hetkeksi. Ammuntojen aikana kävi kaikkea nastaa. Patteristo ampui kertatulella ja latausvaiheessa yksi tykki laukesi. Radioitse kuulin, että joku TAS ukko oli vahingossa VALOa ladatessa kompastunut laukaisunaruun. Tykki oli onneksi suunnattu, mutta kaksi hemmoa tuotiin patteriston lääkintäpaikalle kuulotesteihin.

Kuulotesteistä puheenollen. Patteriston TAS porukka yritti mukavasti lusmuta vartiohommista ja koko leiristä tekemällä seuraavan ovelan tempauksen. Tapauksen näki kaiketi hemmojen oma alikessu ja gonakuski mäkinen. Vartiossa oli kaksi TASin ukkoa. Toisella oli rynkky selässä, toisella kädessä. Molemmat iskivät earit korviin (eli sellaset keltaset korvakuulokkeet) ja hemmo jolla rynkky oli selässä mukamas kaatui kun toinen taas ampui sarjalla ilmaan räkäpäitä. Tämä kuului teltalle asti ja tämän jälkeen kaikuivat huudot "vahinkolaukaus!" ilmaan. Hemmot väittivät, että oli 'vahingossa' ollut sormi liipaisimella, ase varmistamaton ja kaatuessa ampunut kaksi laukausta. Huhhuh. Ilmassa kuului selvä sarjan räsähdys ja vähintään neljän ammuksen sarjalta. Ylil Mikkola pääsi taas aamulla tylyttämään TASin ukkoa ja vähän ajan kuluttua patteriston halveksituinpia otuksia olivat koko TASsin poppoo. Vänr Kankkunenkin puheli yhtenä aamuna kun katseli Alik Järvisen menevän ohi: 

	Kane: "Ei vittu, kuvittele nyt jos toi ois meikän poika. Varmaan
	       tappasin sen tai jotain." 

	Kane: "Siis tolla ei kyllä järki paljoa päätä pakota. Kato nyt ku
               se menee."

	Kane: "Järvinen!"

    Järvinen: "Herra vänrikki!"

	Kane: "Ei mitään."


Yöllä hiippailtiin...

Yösiirtyminen oli kerrassaan mainio. Aamulla siirryttiin jo hieman lappiakin muistuttaviin asemiin eli hieman korkeammalle paikalle mistä näkyi jo pari tunturiakin. Kauempana näkyi iso mäki josta oli hakattu auki isoja alueita, ne oli kuulemma tarkoitettu tuliasemiksi, mutta tällä kertaa niitä ei käytetty. Lounas syötiin ja puhelinryhmät lähtivät taas valmistelemaan yösiirtymisasemia ja meinasi taas nakki vinkua vikapartioon, mutta onneksi sitä ei tarvinut lähettää. Kaamoksen takia alkoi taas hämärtää aikaisemmin ja alettiin miettiä mihin laitetaan teltta. Telttapaikka löytyi ja kamat roudattiin alueelle, mutta miespulan takia päätimme sitten tehdä nuotion ja köllötellä sen vieressä. Pikku hiljaa illan mittaa paikalle tuli lisää porukkaa, ensin etsien tekemäämme telttaa, mutta tyytyen sitten nuotioon. Meikällä oli tosi perse olo loppuillasta, päätä särki ja melkein laattaakin oisi voinut heittää. Kävin lekurilta hakemassa jotain pahoinvointitabuja, mutten niitä kumminkaan jaksanut ottaa, näyttivät kovasti sellaisilta joiden syömisen jälkeen voisi paska lentää ja vauhdilla. Heebot paisteli nuotiolla makkaraa ja itse levytin mahdollisuuksien mukaan tetsarin päällä. Jossain vaiheessa häivyin sitten viestipäivystykseen enkä juuri muuta muistakkaan. Päänsärky katosi ainenkin. Joku tuli sitten vapauttamaan päivystyksestä ja valmistautuessamme ajoon komentoon lähdin jelppimään radaryhmää kaukokäyttöyhteyksien takaisin kelaamisessa. Vituttikin melkein kun joutui lakua vetämään. No jooh. Otin homman huumorilla ja tepastelin 'omaan rauhalliseen tahtiin' ja kiroilin äänekkäästi mäen huipulla kun piuha oli kiinni taas jossain oksassa. Kerran tetsasinkin kelankantolaitteen kanssa ja meni vähän hermokin, mutta ei hätä. Kelasin piuhan aivan vituilleen ja siinä olisi santsaajilla hommaa pistää se kuntoon. Donkkasin kelan varaamovaunuvetäjän perälle ja lähdin kävelemään kohti laskinkontinvetäjää napostellen rusinoita. Siirrossa oli vissiin hieman kiirettä, mutta ei siitä kukaan minulle kertonut. Kokelas Sipilä tuli vastaan ja hoputti mittausryhmäauton mukaan ja siitä alkoi siirto. Uusissa asemissa joku vänrikki meni neuvomaan jonkun auton väärään paikkaan sillä seurauksella, että auto katkoi ainenkin neljät piuhat mennessään neuvottuihin asemiin. Mainioda. Kontin luona oli perkeleenmoinen huuto ja kiroilu käynnissä kun kaikki skapparit huusivat toisilleen ja alaisilleen. Ihmettelin ääneen miten hemmot ottavat homman näin tosissaan ja että kohta skappareilta katkeaa varmaan verisuonet päästä ja siihen vissiin vänr Kankkunen vastasi hirveällä naurulla ja otti itsekin vähän rennommin loppuvaiheessa. Kontti naamioitiin ja homma tehtiin muutenkin ihan mukavasti loppuun, mutta sen jälkeen alkoi väsymys iskeä todella pahasti. Olo oli kuin zombiella, mitään ei saanut tehtyä ja harkitsin jo kerran, että haen repun autosta (jos sen edes löytäisi jostain...) ja nappaisin makuualustan + makuupussin kontin naamioverkon alle ja nukkuisi siellä. Lopulta hirveän harhailun ja odottelun jälkeen valmistelevat ryhmät tulivat takaisin ja saatiin sitten teltta pystyyn joskus klo 0200 tienoilla kai. Koko yön sain levyttää suht' hyvin klo 0600 asti, tosin heräsin yhdessä vaiheessa kun Falkenbergi tuli herättelemään ja kyselemään lähtisinkö päivystämään. Tätä ennen olin kuunnellut jonkin aikaa Silvekosken ja Falkenbergin välistä keskustelua vaikka nämä luulivat, että nukun: 

	Falkenberg :"Silvekoski, herätys!"

	Silvekoski :"Mitäh..."

	Falkenberg :"Sulla on päivystys."

	Silvekoski :"Mitä vittua! En varmaan mee päivystämään nyt!"

	Falkenberg :"Se on sun vuoros ja mä oon ollu jo tänään 6 tuntia päivystämässä."

	Silvekoski :"En varmaan mee, mä oon ollu tänään 7 tuntii jonku radion kanssa tien
		     poskessa ku olin valmistelemassa!"

	Falkenberg :"No se on sun vuoros mennä. Voinhan mä kysyy Nokkaselta jos se menee sun sijaan."

	(Falkenberg herättää minut ja .. no en menny.)

	Falkenberg :"No ei se mennyt, se on sun vuoros."

	Silvekoski :"No vittu mennään sitten saatana oon vaikka koko vitun yön!"

      (Silvekoski ilmeisesti nappaa aseen ja on menossa ulos.)

	Silvekoski :"En haluu kyllä kuulla yhtään tosta sun saatanan peukalostas enää!"

Jouduin itse päivystämään vasta joskus 0900 tienoilla ja herätyksen jälkeen klo 0600 oli lyhyt puhuttelu jonka jälkeen sai vielä nukkua mukavasti. Leirin paskin hetki oli iloisesti ohi ja seuraavana päivänä tuli lähinnä nukuttua ja laskettua kalustoa. Kaluston lasku oli taas sarjassamme ihmeellisiä asioita koska sain hoitaa mässyaatrokosken kanssa sen. Meidän piti Aatron kanssa laskea naamioverkot ja Aatro selitti perinpohjin miten tämä tapahtuisi. "Okei, eli homman nimi on tämä. Sulla on toi lappu ja kynä johon merkkaat kuinka monta isoa ja pientä naamioverkkoa on. Minä lasken aina kohteen verkot ja lopuksi kerron monta verkkoa paikalta löytyy tai on käytetty naamiointiin. Ok?". Jeps. Minähän en osaa laskea monta naamioverkkoa mistäkin löytyy. No siinä lähdettiin. Oli taas sellanen hetki jolloin Aatroa olisi voinut turpaankin vaikka vetää. Mies lonni paikasta toiseen, kiersi auton/teltan tms. pari kolme kertaa ympäri ja sitten kertoi monta verkkoa oli käytetty. Tosin olin jo itse sen lappuun kirjottanut jos naamioverkkojen määrä ja tyyppi oli selvinnyt aikaisemmin tai jos olin itse ollut naamioimassa kohdetta. Yhdessä vaiheessa käveltiin komentoalueelta teltoille ja laskettiin puhelinryhmien teltan naamiointi. Yksi pieni. Sitten jostain käsittämättömästä syystä Aatro lähti tepastelemaan kohti puomivartiota jonka alueella ei ollut yhtään autoa. Aatro iski karkin suuhun ja alkoi mässyttämään, katseli hetken aikaa puomivartiota, kysyi uutta tunnussanaa saamatta vastausta ja kääntyi ja käveli sitten takaisin teltoille. Tässä vaiheessa otin hieman etäisyyttä ukkoon ja menin etukäteen teltoille ja laskin verkkojen määrän. Silti Aatro kiersi teltat ja kysyi olinko kirjoittanut mitä tämä käski. Joo Joo Joo ole nyt jo vittu hiljaa... Tämän jälkeen lähdin avittamaan vartiossa puhelinryhmää joka ei ollut saanut nukkua kunnolla ja menin siihen puomintapaiselle seisoskelemaan. Ase nojasi puuta vasten ja napsin suklaata ja aina kun näkyi auto joka oli menossa puomin ohi nappasin aseen nopeasti olalle ja tervehdin. Ainoa asia mitä puomilla täytyi tehdä, oli se, että nostettiin kyltti maasta narulla ylös jos oikealta tuli auto. Kyltissä luki "Sammuta moottori. Nouse ulos ajoneuvosta.". Kerran sieltä oikealta tuli se auto. Joku majuri kaahasi vähän reilusti ja siihen mennessä kun olin saanut aseen puun juurelta selkääni ja narun käteeni oli majuri 10 metriä kyltistä eikä ollut jarruttanut (koska ei nähnyt maassa makaavaa kylttiä). Meikä sitten reippaana sotilaana tempaisen lujasti narusta ja kyltti pongahtaa majurin auton eteen johon majuri vastaa mukavalla lukkojarrutuksella ja meikä päästää narusta irti ettei majuri kelaa kyltistä läpi. Majurin matka jatkuu ja ajattelen siinä hiljaa itsekseni, että pitäisiköhän tästä ilmoittaa ;) ...

Sitten tuli kunnon vikapartionakki. Klo 0700 tienoilla suurin osa jengistä oli valmistelemassa C6 asemia. Siis aivan hervoton osa. Laskinryhmässä oli jäljellä vissiin kolme hemmoa ja radaryhmässä 2. Näiden avulla olisi tarkoitus pitää sitten vartiota, oman teltan kipinää ja viestipäivystystä. TASsin ukotkin oli valmistelemassa joten vartio oli meidän nakki. Sitten siinä kahdeksan tienoilla tuli käsky vikapartioon. Minä ja radaryhmän Keskinen saimme sen hoitaaksemme. Menimme kontille ottamaan selvää, että mille yhteydelle vikapartio pitää lähettää, mutta ei siellä kukaan asiasta tiennyt. Yläkin vain pudisteli päätään. Tästä lähdimme sitten teltoille jossa Tkm Malm järjesteli päivystyksiä. Vapaaehtoisena menin pitämään komentoteltan kipinää jonka tuli sitten vuoroni jälkeen hoitamaan mittausryhmän hemmot jotka palasivat reissultaan. Tämän jälkeen kontin luona vänrikki Kankkuselle selvisi ettei vikapartiota ollut vielä lähetetty. Selitimme, ettei kukaan kontilla tiennyt mitään vikapartiosta ja Ylälläkään ei ollut asiasta mitään hajua. Kankkunen vaan totesi, että "Mitä se Ylä muka tietää!?" ja määräsi meidät hakemaan vikapartiokaluston. Pyörimme jotain tunnin verran ympäri mestoja etsien tarvittavia kamoja koska ei juurikaan ollut hajua mitä kaikkea reissussa tarvii. Mukaan lähti kelankantolaite, yksi täysi kela, pihdit, hauenleukajohdot ja pari taskulamppua. Tarvitsimme myös yhden P78 puhelimen jotta linjaa edes voisi testata ja lähdimme hakemaan sitä radioautolta. Laaksonen ja Jönssi asuttivat autoa jo vissiin toista yötä kuunnellen radiota ja nukkuen siellä. Puhelinta ei löytynyt ja pyysimme Jönssiä soittamaan kontille ja kysymään josko siellä olisi yhtä puhelinta vapaana. Jönssin mukaan kaikki puhelimet olivat nyt käytössä koska yksi oli kaiketi annettu tuliasemiin tms, mutta soitti kumminkin. Kontilta sanottiin, että huoltopuhelimen saisi käyttöön jonka jälkeen Jönssi aloitti hillittömän kiroilun. Ilmeisesti puhelu meni näin: 

	Kontti:"Joo, täältä voi tulla ton huoltopuhelimen hakemaan."

	Jönssi:"Selvä."

	Kontti:"Hyvä muuten ku Jönssi soitit, lähdet ryhmänjohtajaksi
		kelaamaan takaisin 24 kelan yhteyttä."

	Jönssi:"Täh? Ei vittu!"

	Kontti:"Loppu."

Jönssi mietti asiaa varmaan viisi minuuttia jonka aikana ei pystynyt käsittämään, että vaikka hemmolla oli jotain 14 aamua vielä jäljellä, tämä joutuisi kelaamaan piuhaa! Mies kaivoi junamatkaa varten tarkoitetun tupakka-askin ja jäi rada-autoon meluamaan kun häivyimme Keskisen kanssa vikapartioon. Partiosta vaan sen verran, että partioimme 500 metrin eli yhden kelan pituisen matkan ja käytimme siihen aikaa kolme tuntia. Loppujen lopuksi vaihdoimme tuon kelan emmekä auttaneet asiaa millään tavalla. Oikeastaan koko vikapartio oli täysin turha asia koska missään ei ollutkaan vikaa. Yksi kela oli vain jäänyt yhdistämättä mikä oli patteriston tietämättä vedetty tuliasemien suunnasta. Jooh. Kankkunen silti ylensi meidät Viestiveljiksi. Hermo menee kun mukana oli joku Keskinen jonka älynlahjojen kanssa meni hermo. Äijä ei tajunnut yhtään mitään. Luuli, että Tukom 1 yhteys tarkoittaa samaa kuin 1. tuliasemapatterin yhteys. Mies laukoi todella debiilejä juttuja reissun aikana ja oli juuri sellainen hemmo joka jättää hommat puolitiehen. Vähän väliä sai kuulla jotain vammaisia ehdotuksia kuten "Mitä jos vaan jätetään nää kelat tähän ja mennään telttaan...". No sehän on selvä. Itse sain tehdä kaikki hommat ja siinäkin vaiheessa kun seurattiin yhteyksiä (eli kädessä kiinni piuha ja sitä sitten seurataan.) ja jostain syystä minun oli laskettava piuha kädestä niin Keskinen menee sitten hukkaamaan piuhan. Kun sitten kysyin, että mitä piuhaa seurattiin niin ukko vaan toteaa "Se oli varmaan tämä.". Siinä vaiheessa kun yhdistelin ja testailin uutta kelaa liitoskohdassa, mies makasi hangessa ja jutteli hölmöjä puhelimessa sen sijaan, että olisi näyttänyt valoa. Jossain vaiheessa ukolta loppui akku ja auttamisen sijaan kysyi oliko mulla puhelinta. Voi vittu. Tässä vaiheessa oli kiitollinen siitä, että leiri loppuisi kohta ja sen sileän tien koko armeija.

KOULUTUSTASOTARKISTUS

Keskiviikkoaamuna oli koulutustason tarkistus. Asemista lähtö sujui nopeasti koska nykyisissä asemissa kaikki autot ja yhteydet olivat lyhyen matkan päässä. Siirtyminen tehtiin niin särmästi kuin vain pystyi. Autossa oli tähystäjä ja takana laitojen molemmin puolin oli hemmot aseet ojossa tähystäen. Yhdessä vaiheessa autot pysähtyi ja hypimme ulos autosta ja menimme ilmasuojaan vartioimaan kohti vihollisen tulosuuntaan. Siirtyminen jatkui ja kesti noin 30 minuuttia tai enemmän. Olimme valmiiksi sopineet mitä kukakin tekee kun asemiin siirtyminen alkaa ja kuka menee mihinkin auttamaan kun on omat hommansa tehnyt. Tulimme asemiin ja heti lavalta hypätessäni kaivoin avaimen taskustani ja avasin kontin kaikki kulmat (Joista veivattiin maahan jalat jolla kontti nostettiin teliltä ylös ja siitä maahan) ja muut ovet jonka jälkeen autoin hieman naamioinnissa ja voimakoneen kanssa jonka jälkeen juostiin Silvekosken kanssa kahden radion kanssa radioautoille. Autoilla heitin radion Ahtiaiselle ja Kauraselle joilta nappasin yhden Exelmaston ja näiden kanssa kemattiin sitten piuhaa seuraamalla metsään ja tarkoitus oli pystyttää RUPS radioasema. Exel oli aivan jäässä eikä noussut kunnolla ja Kauranen kiroilikin sitä moneen otteeseen. Ahtiainen yritti rauhoitella, mutta siinä vaiheessa kun mies sai antenniosion mastosta suoraan päähänsä (olisi varmaan henki lähtenyt ellei olisi ollut kypärä päässä) ja ukko puri itseään kieleen, alkoi hervoton kiroilu ja siirryin tässä vaiheessa auttamaan radioauton naamioinnissa ja siitä sitten kontille. Koko siirtymisen ajan oli erinäiset luutnantit ja kapteenit talsineet ja lymynneet pitkin metsää seuraten miten siirtyminen onnistui. Vaikka linkin ja radioautojen yhteyksien pystytys ei sujunut niin hyvin kuin ennen (ennen tulokset olivat aina kiitettäviä) saavutimme silti kiitettävän koulutustason ja kehut siitä, että olimme paras esikunta- ja huoltopatteri rovajärvellä tällä hetkellä. Kiitettävästä koulutustasosta napsahti meikälle yhteensä 6 kuntoisuuslomaa ;)

Loppuleiri oli aika lonnimista. Ammunnat jatkuivat jonkin aikaa ja niiden aikana laskettiin kalusto ja illalla klo 1900 päästiin käymään todella mainiossa sotilaskodissa (tätä ennen sodessä käynti tarkoitti sitä, että sodeauto tuli alueelle. Onneksi auto ei sentään päästellyt mitään jäätelöautoääniä.) Sodessa pääsi kunnon pöntölle eikä tarvisi enää sissipaskalla käydä. Sitäkin oli pari kertaa leirin aikana testattu. Leirin viimeisenä yönä oli kova meno päällä. Perinteisesti rovan viimeisenä yönä ei nukuta, vaan kaikki ovat kerääntyneet ison nuotion ääreen. No ei siihen kaikki tullut, mutta jotain sentään. Joskus klo 0200 tulin viestipäivystyksestä ja aloitin kipinävuoron teltalla. Tarkoitti sitä, että iskin kaminan täyteen puita ja menin nuotiolle. Hemmot oli dokannut jonkin verran ja jossain vaiheessa käänsin jönssin viinojakin. Jönssin kanssa lähdettiin sitten laskin- ja radaryhmän teltalle missä soitimme mahtavan dueton hakkaamalla kaminaa haloilla ja örisemällä. Tämän jälkeen nuotiolta haettiin 8 tyyppiä lisää jotka lauloivat samaisessa teltassa "kaksitoista varista istui aidalla." biisin. Sama toistui puhelinryhmien teltassa jossa jengi heräsi ja alkoi hätäisesti heittämään kledjuja päälleen ;). Sitten miehet suunnittelivat raahaavansa TKM Lapin ulos makuupussissa teltasta, mutta sen sijaan päättivät lisätä kaminan täyteen puita viiden minuutin välein. Joskus 0400 tienoilla kärytin yhden makkarapaketin ja kävin nukkumaan. Seuraavana aamuna oli vielä pieni loppuammunta jonka aikana purettiin kalusto ja tehtiin suurimittainen kalustonlaskenta. Loppuammuntaa pääsi vain pari hemmoa seuraamaan ja mukavasti maakin jytäsi kun 54 tykkiä ampui minuutin aikana samaan maaliin. Ammuntoihin haluttiin viestipäivystäjäksi Silvekoski Jönssin käskystä vaikka Falkenberg olisi sinne kumminkin laitettu. Miksikö viestipäivystäjä käskettiin? Koska Vänrikki Kankkunen ei kestänyt kuunnella/nähdä Falkenbergiä enää ja kertoi latovansa tätä turpaan jos tämä olisi kertaakaan viestipäivystäjänä. Johtui varmaan siitä, että yksissä asemissa Falkenberg ei ollut noudattanut Alik Laaksosen käskyä mennä viestipäivystäjäksi vaan haistatellut tälle ja iskenyt sitä "Mä oon ollu jo X tuntia tänään." paskaa. Tässä vaiheessa Laaksonen lähti hakemaan esitutkintapyyntöä Kankkuselta jona aikana Falkenberg tuli järkiinsä ja lähti päivystämään. Laaksonen tuli takaisin ja kirosi kun Falkkis oli jo mennyt. Kankkunen oli sanonut, että on aika palauttaa mies maan pinnalle (Falloksella oli vähän kusi noussut korkealla sen 'kouluttaja' tittelin takia minkä mies oli itselleen ottanut.) ja jos ukko ei lähtisi päivystämään tulisi esitutkintaa esimiehen vastustamisesta. No jooh. Että sellaista. Torstai-iltana siirryttiin noin 30 minuutin ajon aikana yhdelle kentälle jossa syötiin päivällinen ja iltapala ja lonnittiin isojen nuotioiden ääressä. Tänä aikana tapahtui vaunuihin jako ja saatiin kuulla, että patteriston jengi tulisi karjavaunuissa takaisin. Sen siitä saa kun on TASsin ukko vaunujohtajana. Ainenkin eka ja toka patteri pääsi luksusvaunuihin ja suuri osa kolmannestakin.

KOTIA KOHTI! ROVA TJ 0!

Ennen kotimatkaa oli loppupuhuttelu siellä kentällä. Yliluutnatti Martikainen kiitti komentonsa alla olleita osastoja ja antoi ylimääräiset kuntsarit yhdelle hemmolle jokaisesta osastosta. Tkm Malm nappasi omansa Esikunta- ja Huoltopatterin kohdalla. Myös ylil Helanen kiitti porukkaansa ja blaablaablaa... Kotimatka ei ollut mitenkään ihmeellinen. Vaunuissa joihin jouduttiin oli keskellä iso ovi, sen edessä kamina, takana puita ja molemmin puolin ylä- ja alalavetit. Vaunuun tuli noin 47 hemmoa ja oli helvetin ahdasta. Valoa ei ollut ja kusella käynti kesti noin 15 minuuttia kun piti saappaiden kanssa tetsata pimeässä ahtaassa kolossa ensin 10 jalkaparin ja ruhon päältä ja sama toisinpäin. Safka oli perseestä ja sen hakeminen ja saaminen oli sitä sun tätä. Söin sitten omia eväitä eli en juuri mitään muuta kuin pari lihapiirakkaa. Pasteijat oli jo vähän nöftässä. Reissun aikana nukuin suoraa huutoa 12 tuntia ja yhteensä reissun aikana noin 15. Sen ajan mitä en nukkunut kuuntelin radiota, teeskentelin nukkuvani tai potkin itselleni lisää jalkatilaa. Junamatkalla hävisi myös villakaulurit ja takki jäätyi seinään kiinni. Mitäs meikällä oli rovalla mukana muuten?: 

1 makuupussi			1 makuualusta	(molemmat repussa kiinni)
1 lomapoolo			2 kevyet sukat
2 t-paitaa			3 villasukat
1 maastotakki			1 maastohousut
1 lumipuku			1 lumipuvun housut
1 pakkashousut			1 sissitakki
1 villapaita			1 villakauluri
2 tupladominopakettia		2 enmuistamitäkeksipakettia
6 fazerin sinistä		1 kamera
2 tölkkiä kokista		1 litran pepsi
2 kirjaa			+ sekalaista sälää repun taskuissa.

Yksikköön paluu oli aivan sairaan jees. Varuskuntaan saavuttiin joskus klo 2200 tienoilla. Roudattiin äkkiä laskinkontin kamat 1. TASsin alakertaan ja kemattiin reppujen kanssa viestipatterin yksikköön ja siellä oli hirveä huuto ja melu käynnissä kun näki hemmoja jotka olivat pari viikkoa olleet aivan muussa mestassa. Loppuilta meni aika väsyneissä oloissa. Kamat jotenkuten kaappiin, suihkuun ja nukkumaan.... TJ enää neljä viikkoa...

LAUANTAI 28.11.1998
Lauantaina hoidettiin nopeasti teltat, telttapohjat ja naamioverkot kuivumaan + laitettiin muu kalusto omille paikoilleen, aseet loma-asevarastoon, lomakuteet päälle ja klo 1150 lomille. Loma kestäisi keskiviikkoon asti eli pakosta meni käyttöön heti nuo pari kuntsaria kuudesta kun maanantai oli vielä HL päivä. Yritin anoa koko viikkoa lomaksi, mutta ei sitä kai kukaan kerennyt nähdä. Myös ne hemmot jotka eivät vielä olleet koulutushaaramerkkiä saaneet saivat sen ja sen mukana tuli se kuudes kuntsari jonka olen tuossa yllä jo mukaan lukenut.

SUNNUNTAI 29.11.1998
VLV


KAAMOS '98 KUVASARJA #1
KAAMOS '98 KUVASARJA #2
KAAMOS '98 KUVASARJA #3
KAAMOS '98 KUVASARJA #4


[EDELLINEN]-- [SEURAAVA]