|
Tänään oli paljon puhuttu RK-6 ammunta. Se määrittää jokaisen
soltun ampumataidon luokittain ja sisältää ampumiset pysty-, polvi- ja
makuuasennosta. Harmi vaan, että alokkaat Nousiainen ja Nokkanen
häröilivät sen verta, ettei naurusta meinannut tulla loppua.
Ampumataitoluokaksi jäi siis tyydyttävä. No mitä väliä, ei sinne
aliupseerikouluun voi kukaan järkipäinen halutakkaan :)
Pikkuhiljaa alkaa myös tuo armeijan aamupala ryydyttämään. ei siina mitään, puuro on terveellistä, mutta täytyykö sitä joka päivä syödä. |
|
Hupi on vasta alkamassa. Tänään saatiin nuo armeijan mainiot
polkupyörät. Nuo tuliterät asfalttiteiden jättiläiset. Satula on kova kuin
kivi, ketjut tippuu, kumit on tyhjät... mutta mitä muutakaan voi odottaa.
Pyöriä korjailtiin jne jonkin aikaa kunnes pakattiin taisteluvaraustus ja
mukaan vielä retkivarustus jotta päästiin matkaan. Tarkoitus oli polkea
15 kilsaa alueelle jolla ensi viikolla pidettäisiin taistelijan leiri. No
siitä vaan tetsari päälle ja reppu tarakkaan kiinni, rynkky selkään ja
menoksi. Menoon lähdettiin kolmessa jaoksessa jotka lähtivät jokainen
vähän eri reittiä eri aikoihin. Jaokset jaettiin vielä kolmeen ryhmään
joiden väli ajaessa on 50-150 metriä näkyvyydestä riippuen. Pyörien välit
taas on noin 4 metriä jotka eivät tosin pysyneet kun matkalla häröiltiin
niin paljon. Reissu oli perkeleen hauska. Oma ryhmä hoilasi koko ajan
typeriä marssilauluja (eli siis minä hoilasin) ja uusia tuli keksittyä
sitä mukaa kuin matka edistyi.
No matkan pää tulikin ja siellä treenattiin sitten vähän panssarintorjuntaa. Periaatteessa homma toimii siten, että osa porukasta rakentaa nopeasti miinoitteen tieuralle johon tankki sitten ajaa. Tämän jälkeen kertasinkotiimi ampuu sen paskaksi ja kivääriukot tykittää elossaolevat paskankuolleeksi. Niin. Mutta oikeasti homma toimii siten, että hemmot tunkee ne miinat maahan ja sitten kun tankki siihen ajaa ei kertasinkotiimi tee mitään vähään aikaan koska on liian syvällä metsässä kuullakseen mitään. Tämän jälkeen kiväärimiehet (eli minä ja kaverit) huutelevat 'Laukaus! laukaus!' metsästä samaan aikaan kun lauotaan vitsejä ja syödään mustikoita. No kumminkin. Sitte lähdettiin takas kasarmille jossa suoritettiin safkailu ja pyörän pesu. Matka oli aika jees ku pääs ajelemaan ihka oikean landen kautta. Nähtiin lehmiä jne. Suoritin ensimmäisen tetsaukseni pyörällä takastulomatkalla ja se oli asiallista. Lensin selälleni kun ajoin vähän enduroa. |
| Tänään taidettiin lunastaa yksikön valokuvat. Päin helvettiähän ne meni tietenkin, mutta mitä muutakaan voi odottaa? Pitäisi muuten pölliä ilmoitustaululta koulutusaikataulu ni muistas paremmin mitä tehtiin. Voisin veikata, että harjoiteltiin sulkeisissa jo valaa varten paraatitoimintoja kuten 'hattu... PÄÄSTÄ!' 'hattu...PÄÄHÄN!' jne. eli periaatteessa vasta armeijassa opit miten hattu itseasiassa laitetaan päähän ja pois :) |
| Ei tosiaankaan voi muistaa mitä tehtiin. No sananen sitten muuten vaan armeijasta. Asioista mitä en kai ole maininnut. Tuvassa on yleensä noin 12 heeboa ja kaksi pistorasiaa. Jokaisella noista on kännykkä joita saa ladata vain klo 18.00 - 21.09 välisenä aikana ja hyvällä säkällä yksi saa olla latauksessa keskellä yötä. Eka asia mitä otat siis armeijaan mennessäsi mukaan, on jakaja. Armeija ei siksi ole niin paska paikka kun on kuullut koska tuo paska tuppaa valumaan yleensä alikessuilta. Vänrikit ja muut kouluttajat pitävät vain huolen, että opimme tarpeelliset. Alikessut ja kokelaat pitävät huolen, että jengi on ajoissa paikalla. No kumminkin. Ei kannata ottaa hirveesti itseensä sitä jos vähän joutuu juoksemaan tms. Aamiaiselle mentäessä voi hitaan järjestäytymisen takia joutua menemään takaisin tupiin ja juoksemaan sieltä vielä nopeammin järjestäytymisalueelle (yleensä yksikön takapiha) ja jos alikessuja vituttaa voi tulla 'taakse poistu' pari kertaa. Pointti on kumminkin siinä, että joka alokkaan on saatava syödyksi ennen varsinaisen palveluksen alkua joten alikessut pitävät hauskaa (jos aihetta näkevät) noin pari kolme minuuttia jonka jälkeen on pakko lähteä safkalle. Sama koskee iltavahvuuslaskentaa. Niissä on yleensä naurussa pidättelemistä kun alikessut, kokelaat ja alokkaat hilluvat humalassa ilta-vapaalta tullessaan ja vahvuuslaskenta menee monet kerrat uusiksi. Pointti on taaskin siinä, ettei niitä alikessuja (päiviä jäljellä noin 100) huvita olla siellä käytävällä yhtään kauempaa kun on tarvis joten nukkumaan pääsee erittäin pian. Voihan toki olla, että jossain varuskunnassa on joku kusipää alikessu joka vaikka valvoo läpi yön pitäen sulkeisia jotta mortit oppii, mutta epäilenpä. |
| Tänään harjoiteltiin tulevaa taistelijan tutkintoa varten. Homman nimi on se, että tutkinnossa on noin 10 rastia joissa jokaisella pitää suorittaa määrätty asia mahdollisimman hyvin. Rasteja on mm. Kertasingon käsittely, käsikranaatti, ensiapu, suojeluhälytys yms. Pisteitä tulee sen mukaan kuinka muistaa eri asioita eri rasteilla. Esim, täydet pisteet kertasingosta saa ensin tetsaamalla noin 5-10 metriä suojassa hyvään ampumakohtaan, sen jälkeen nopeasti sinko ampumavalmiiksi, tarkistat ettei takana ole ketään ja siirrät jalat noin 45 astetta pois singosta päin. Rynkyn pitää olla vieressä viritintappi ylöspäin josta singolla ampumisen jälkeen se napataan ja ammutaan kaksi laukausta. Suojeluhälytyksessä tapahtui hauska juttu (idea on, että suojaudutaan kemikaaliaseilta nassen yms. kanssa) kun yhdellä alokkaalla tuli pieni brainfart sen suhteen mitä piti tehdä. Mies seisoi paikoillaan noin 30 sekuntia jonka jälkeen juoksi lähimpään pusikkoon piiloon. Kokelas kuoli nauruun. |
| Tänään oli hieman liikuntakoulutusta ja päivä oli suht' rento muutenkin. Pakattiin leirivarustus tulevalle taistelijan leirille ja se tarkastettiin illalla. Aseet putsattiin ja sodesta käytiin ostamassa paljon karkkia yms. mitä leirillä tulee tarvitsemaan. |
|
Taistelijan Leiri - Ensimmäinen päivä Lähtö pyörillä kohti leiriä klo 5.15. Ensin mentiin pahkajärven ampumaradalle jossa ammuttiin kovilla vartiopaikalta nouseviin maaleihin taisteluparin käskyjen mukaan. Helvetin hauskaa oli. Tästä siirryttiin sitten kohti toista ampumarataa josta helvetti vasta alkoi. Matkan alussa ihmettelin mäen päällä (venattiin vikaa ryhmää) miksei takapyörä liikku vaan raahaa mukana. Hetken päästä huomasin, että rengas oli sivusta revennyt ja sisäkumi pullotti noin 6 sentin kokoisena pallona ulkona. Kerkesin huutaa 'herra vänrikki...' kunnes sisäkumi räjähti ja alikessu luuli, että joku ampuu kovilla. No, ei siinä muuta kuin taluttamaan. Täysvarustuksessa. Kolme kilometria. Eikä tosiaankaan millään asfalttitiellä. No lopulta tulin toiselle radalle jossa luutnantti ohjeisti mitä radalla oli tarkoitus tehdä jne. Vippasin pyörän läheiseen kuralammikkoon ja lähdin metsään nuotion ääreen lämmittelemään. Päivästä oli kehkeytynyt oikein mukava. Vettä satoi aivan vitusti ja vielä kun on tiheässä metsässä niin vitutusfactor nousee aika reippaasti. No sadeviitta päälle vaan. Jos olen joskus tätä kapistusta haukkunut niin perunpa puheeni. Sadeviitta on jumalan lahja. Tosin, ei sillä väliä koska seuraavaksi lähdin taistelijaparin kanssa radalle. Eka rata oli harjoitusta jossa ammuttiin räkäpäillä (puupäinen ammus minkä puuosa hajoaa rynkyn piippuun kiinnitettyyn sysäyksenvahvistimeen) nousevia tauluja samaan aikaan syöksyen ja tetsaten eteenpäin. Joo-o. Tetsasin oikeen urakalla. Ja vaatteet kyllä tuntee sen. Jos muuten huomaat, että maastohousut ovat hieman väljät, laita ensin henkselit, jonka jälkeen miehistövyö kireälle housujen päälle ja tähän sitte maastotakki ja tetsari. Muuten voi vitutus kasvaa liiaksi kun housut tippuu. Toinen rata se vasta hauska olikin. Joo-o. Kyseessä oli kunnon tetsausrata. Noin 150 metriä pitkä jonka polun varrella nousi maaleja ja näihin ammuttiin kovilla taistelijaparin kanssa. Alokas Natunen ampui 14 laukausta (15 lippaasta) ja näistä 14 osui tauluihin. Aika hyvin. Alokas Nokkanen ampui 0 laukausta koska tetsasi Suomen persereijässä. Tetsasin niin saatanasti siellä pusikossa, että eksyin hieman (en mielestäni liikaa) siltä polulta enkä nähnyt yhtään taulua. Perkele. Sen sijaan tetsasin kahden perkeleenmoisen risukon läpi ja yhden kaatuneen puun yli. Noh, vitutus oli aika reipas jo tässä vaiheessa, mutta vänskä käski mennä kysymään ammunnan johtajalta josko saan kyydin varuskuntaan missä käydään syömässä ennen leirille lähtöä. Niin, ja haetaan reput. Taisin ylhäällä mainita, että reput oli koko ajan mukana, mutta yritin ovelasti kusettaa. Saavuin sitte pisteeseen mistä muu porukka oli pyörillä lähdössä ja sain kuulla, että mulle olikin löytyny varapyörä. Alokas Raijn pyörä oli vapaa koska hemmo oli satuttanut polvensa ja joutunut häipymään. Kivakiva. Oma ryhmä siitä jo lähti ja jäin peräpään valvojaksi. Tässä vaiheessa huomasin, että pyörässä heilui satula ja etutanko aika perkeleen uhkaavasti. Varsinkin alamäessä oli töyssyisellä tiellä kiva huomata, että etutanko kääntyi aika ajoin yhä alemmas ja ison töyssyn tullessa lentäisin tangon yli ja kuolisin. No näin ei käynyt. Olinhan sentään mestaritetsaaja. Osallisena pyöräkolarissa koska edellisen pyörän jarrut ei toiminu ja tetsasin siinäkin pikkasen. Myöskin tetsaukseni sen pyörän selästä herätti raikuvia aplodeja joten ei nyt pieni tangon yli lento voi missään tuntua. No selvisin hengissä kasarmille. Sade alkoi jo hieman loppumaan ja tästä lähdettiin sitte kohti taistelijan leiriä. Leiripaikka sijaitsi vanhan lentokentän lähituntumassa jonne saavuttiin juuri päivällisen tienoilla. Ensin etsittiin hyvä telttapaikka joka jaokselle löytyikin. Sitten roudattiin kaikki telttakamat (telttapohja, kamina, puita, lapiot, kirveet yms.) lähistölle ja jokainen tyyppi alkoi puuhata jotain. Itse välttelin nakkihommia (eli duunia mikä lankeaa jollekkin jolla ei näytä olevan mitään tekemistä, mutta ei yleensä halua mitään duunia tehdäkkään) nappaamalla taskulampun ja toimimalla valomiehenä. Lähdin siis kantelemaan takkapuita eli helpolla pääsin. Teltta oli sitten pystyssä joskus 0100 tienoilla jolloin määrättiin vartiot ja kipinävahti. Oma vahti oli 0200-0300 jonka jälkeen puolen tunnin kipinävahti, uuden heebon herätys ja nukkumaan. |